Windowsista® Linuxiin®
abc

Huom! pääsivu on niin suuri, että se ei ehdi hitailla modeemeilla latautua kokonaan. En toistaiseksi ehdi jakaa sivua pienempiin osa-alueihin, joten tein pääsivusta tar.gz-paketin, jonka voi ladata sivultani http://tapsa.terae.net/linux/programs/index-05-04-09.tar.gz. Pura paketti:

tar zxvf index-05-04-09.tar.gz

Esipuhe

Ohitan tässä Linux-oppaassa lähes täysin kysymyksen, mikä on Linux. Miksi? Koska suomalaisille on itsestään selvää, että Linus Torvalds on Linuxin 'keksijä' ja Linuxin tarinan pitäisi olla suomalaisille yhtä tuttu kuin Kalevala, sillä erotuksella, että Linux ei ole tarua ;-)

No jos jollekulle Linuxin syntyvaiheet ovat epäselviä, niin lyhyesti sanottuna Linux on ilmainen, yleisellä GNU-lisenssillä levitettävä, Unix-klooni, jonka isä on Linus Torvalds. Teknisesti puhuen Linux taas on monen käyttäjän moniajojärjestelmä.

Jos ollaan oikein tarkkoja, niin Linux on pelkkä kerneli (käyttöjärjestelmän ydin), jonka ympärille lisätyt komponentit vasta muodostavat varsinaisen käyttöjärjestelmän, jota yleisimmin kutsumme Linuxiksi. Ja monet näistä komponenteista ovat olleet olemassa jo ennen Linuxin syntyä osana Free Software Foundationin (FSF) käynnistämää GNU-projektia, joten Linuxista voidaan käyttää myös nimitystä GNU/Linux.

Linuxin syntyvaiheista saa hyvän kuvan lukemalla lyhyen katsauksen Linus Torvaldsin elämästä sivulta About Linus Torvalds, johon on otettu mukaan myös Linusin jo lähes legendaariseksi muodostunut viesti 25.8.1991 comp.os.minix-uutisryhmässä: "I'm doing a (free) operating system...". Pingviinin valinta Linuxin logoksi ja miksi pingviinin nimenä on Tux, selviää taas sivulta http://www.sjbaker.org/tux/.

Täydellisimmin Linuxin historiaa on käsitelty sivulla http://www.linux.org/, jossa myös selvitetään yleisen GNU-lisenssin (GNU General Public License = GPL) merkitystä. GNU muuten tulee sanoista "GNU's Not Unix" :-) Olennaisinta tuossa lisenssissä on, että kuka tahansa voi aivan laillisesti kopioida ja levittää ohjelmaa, tehdä siihen muutoksia ja saada käyttöönsä ohjelman lähdekoodin. Siksi puhutaan usein avoimen lähdekoodin ohjelmista (open source). Omaa muokattua ohjelmaa voi vieläpä myydä tietyin edellytyksin, ks. sivu http://www.gnu.org/copyleft/gpl.html. Myös kokonaista Linuxia voi muokata vapaasti ja siitä voi tehdä vaikkapa oman version GPL-lisenssin ehtoja noudattaen.

Kiitokset

Tämän sivun sisältöön ovat merkittävästi vaikuttaneet sfnet.atk.linux -viestialueella kirjoittaneet henkilöt, joiden neuvoista ja vinkeistä olen yrittänyt muodostaa jonkinlaisen yhteenvedon yleistä kiinnostusta herättäneistä ja ongelmia aiheuttaneista asioista. Yritän parhaani mukaan seurata viestialueen keskusteluja ja ottaa sivustolleni mukaan asioita, joita kysytään toistuvasti.

Haluan kiittää kaikkia kirjoittajia yhdessä ja erikseen kunnioitusta herättävästä auttamisen halusta (jotkut käyttävät suunnattomasti aikaa 'vääntääkseen rautalankamallin' jollekin vasta-alkajalle) sekä hyvistä neuvoista ja vinkeistä. Ilmoitathan myös ystävällisesti mahdollisista virheistä sivuillani :-)

Lähtökohtani sivuston tekemisessä on ollut koota yhdelle sivustolle talteen asiat, joiden kanssa Linuxiin tutustuva joutuu tekemisiin lähinnä ensimmäisen käyttövuoden aikana. Sen jälkeen lähes jokaisella asiasta kiinnostuneella onkin jo jonkinlainen perusta olemassa - ja voi keskittyä enemmänkin expert-puolen asioihin, joita oma sivustonikin on pullollaan mutta mukavasti muun tekstin sekaan ujutettuna ;)

Suosittelemani suomenkielinen Linux-opetussivusto on edelleenkin sfnet.atk.linux-FAQ (eli useimmin kysytyt kysymykset Linuxista), jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää Linuxiin tutustumisessa. Myös Ilpo Kuivasen Linux-kurssia http://cs.stadia.fi/~kuivanen/linux/ voin suositella. Lisäksi merkistöongelmien kanssa taistelevien (ne ikuiset skandiongelmat) kannattaa vierailla ensitöikseen Ari Mäkelän http://arska.org/finnish-howto/html/ -sivulla. No Samban skandiongelmien ratkaisua tuolta ei löydy mutta se löytyy em. mainitsemaltani sfnet.atk.linux-FAQ-sivulta http://sal-faq.sourceforge.net/other-formats/sal-faq.html#SAMBAN-SKANDIT.

Suomessa on kokonaisia Linux-portaaleja toistaiseksi hyvin vähän mutta ainakin sivuston http://raja-antura.org/ voisi lukea sellaiseksi.

Tulossa on myös täysverinen Linux-portaali www.linux.fi/ (linux.fi/), jonka tarkoituksena olisi olla ensisijainen kosketuspinta suomenkieliselle Linux-käyttäjälle kaikkeen Linuxiin liityvään maassamme. Myös sivustoon wiki.linux.fi/ kannattaa tutustua. Sivustolla voi kuka tahansa kirjoittaa tai muokata toisen kirjoittajan artikkeleita.

Kiitokset myös FLUG ry:n valtuuttamalle palkintolautakunnalle, joka myönsi minulle Linux-tekijä 2004 -arvonimen tunnustuksena merkittävästä työstä Linuxin hyväksi.

Johdanto

Tämän sivuston tarkoituksena on auttaa etenkin Windowsin käyttäjiä Linuxiin tutustumisessa ja siirtymisessä, ja toimia näin jonkinlaisena asennus-FAQ-tiedostona tai ensiapuna. Tarkoitus ei ole 'kilpailla' minkään muun sivuston kanssa vaan antaa aivan käytännön läheisiä ohjeita asennuksesta ja Linuxin peruskäytöstä.

Tämän joulukuussa -02 alkaneen yhden miehen vapaa-ajan projektin työnimi 'Windowsista Linuxiin abc' ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi nyt siirtyä Windowsista Linuxin käyttäjiksi, mutta koska Linux kiinnostaa yhä useampia ja sille alkaa löytyä Windows-versioita vastaavia ohjelmia - jopa parempiakin - niin haluan omalta osaltani auttaa kiinnostuneita pääsemään sisälle tähän Windowsista monessa kohden poikkeavaan käyttöjärjestelmään.

Haluan erityisesti painottaa, että nykyiset Linux-jakelut eivät ole vain pelkkiä käyttöjärjetelmiä vaan sisältävät gigatavuittain erinomaisia hyöty- hupi- ym. ohjelmia, joista Windowsin ostajat voivat vain haaveilla. Ja kun tämän kaiken saa lisäksi täysin ilmaiseksi... Miksiköhän jotkut vielä ihmettelevät Linuxin saamaa suosiota, ihmettelen itse ;-)

Lisäksi virukset, madot ym. eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet Linux-käyttäjien riesana (edellyttäen tietoturvasta huolehtimista), ja itse panenkin myös sille asialle paljon painoa selaimia ja sähköpostia käytettäessä. Mutta liialliseen turvallisuuden tunteeseen ei kannata tuudittautua. Pahin virhe aloittelijalle on käyttää Linuxia root-tunnuksella (pääkäyttäjän tila) ja jättää tietoturvapäivitykset hakematta. Myös palomuurin (firewall) tarpeellisuuden ymmärtänee jokainen tietokoneen käyttäjä. Linux-jakeluissa on ohjelmallinen palomuuri valmiina ja se kannattaa ottaa ehdottomasti käyttöön ainakin oletusasetuksilla, ks. kuva Fedoran asennuksen yhteydessä valittavat palomuuriasetukset.

Olen asentanut kiintolevylle (tai vaihtoehtoisesti kahdelle kiintolevylle) mm. seuraavat Linux-versiot:

Kuten huomataan, niin asentamani Linux-versiot ovat hieman vanhoja (vuosilta 2002-2004), ja uutta asennusta suunnittelevan kannattaakin tietysti hankkia uusimmat versiot ohjelmista (parempi rautatuki ym.). Kuitenkin asennusohjeistani selviää melko hyvin, mitä ongelmia Linuxin kanssa voi tulla vastaan ja mikä taas on lastenleikkiä muiden käyttöjärjestelmien asennukseen verrattuna. Toki päivitän sivujani sitä mukaa kuin aika antaa myöten ja yritän jakaa kokemuksiani asennuksesta, käytöstä ym. muillekin, kun mielestäni jotain kirjoittamisen arvoista tulee mieleen ja josta uskon olevan aloittelijoille hyötyä.

Monet ovat toivoneet ohjeita myös muillekin suosituille distroille kuten MEPIS, Gentoo, Ubuntu ja Slackware. Yritän testata näiden Linux-jakeluiden uusimpia versioita vielä kesän 2005 aikana. Ja rh-pohjaisen Slackwaren puuttuminen sivuiltani on vaivannut minuakin pitkään - siitähän nimittäin itsekin aloitin Linuxin käytön joskus 90-luvun puolivälissä ;-)

Uskoisin sivuistani olevan apua myös jo pidemmälle ehtineille Linux-käyttäjille, koska olen käsitellyt (ja tulen käsittelemään) asioita, jotka herättävät jatkuvasti kysymyksiä Linuxin eri uutisryhmissä. Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota eri Linux-versioiden lisäämiseen Grub-käynnistyslataimeen (GRUB = GRand Unified Bootloader), koska se näyttää tuottavan monille ongelmia. Olen käsitellyt myös jonkin verran Linuxin toisen käynnistyslataimen, Lilon (LILO = LInux LOader), käytön ongelmia. Käynnistyslataimesta (engl. boot loader) käytetään myös nimitystä alkulatausohjelma.

Voit tutustua myös GRUB Manual -sivuun, joka sisältää Grubin käyttöohjekirjan html-muodossa.

Edellä mainittujen distribuutioiden lisäksi olen tutustunut myös Spectra Linuxiin - onhan se asennusta myöten suomenkielinen ja kirjastoista lainattavissa hyvän asennusoppaan kera!

Esitän myös malliksi kuinka helppoa (tai vaikeaa!) 2.4-sarjan kernelin kääntäminen on! Saat myös vinkkejä mm. Bluetooth ja gprs -yhteyden muodostamisesta sivuiltani!

Mainittakoon vielä, että samalla 40 gigan levyllä on ennestään OS/2:n Boot Manager (siitä en luovu!), Win 98 (tai vaihtoehtoisesti Win ME) sekä Warp 4 (tai MCP2), ja eri Linux-versiot käynnistetään Boot Managerista käynnistyvällä Grub-käynnistyslataajalla. Joten jos minun koneessani eri käyttöjärjestelmät ovat sulassa sovussa keskenään, niin kyllä ne toimivat myös Sinun koneessasi - kunhan vain tiedät oikeat niksit.

Ikävä kyllä - en millään ehdi pitää mammuttimaiseksi paisunutta pääsivua ajan tasalla, etenkin kun uusia Linux-jakeluita tulee niin tiuhaan tahtiin. Onneksi uudet jakelut vaativat yleensä aikaisempaa vähemmän käsityötä, joten odotan vain aikaa, jolloin voin poistaa sivuni netistä tarpeettomina ;-) Tällä hetkellä kuitenkin kannattaa seurata vasemmalla olevassa menussa olevia yksityiskohtaisempia ohjeita kokeilemistani distroista ym. ja käyttää pääsivun alussa olevaa hakupalvelua sivuiltani avuksi. Muistathan myös, että voit etsiä haluaasi tekstiä selaimella aktiivisena olevalta sivulta Ctrl-f -näppäimillä.

Linuxin käyttäminen palvelimena ei kuulu tämän esityksen piiriin (tutustu news:sfnet.atk.linux.palvelimet-uutisryhmään, jos asia on sinulle ajankohtainen). Myös sivusta RedHat 9.0 + Apache + PHP + PostgreSQL (Palveluiden peruskonfigurointia) lienee paljon apua aloittelijoille.

Kiitollisena otan myös vastaan palautetta ja vinkkejä sähköpostitse :)

Pahoittelen myös, etten ole ehtinyt vastailla kaikkiin sähköpostiviesteihin. Aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kaikkeen mahdolliseen. Tämä on kuitenkin itselleni vain harrastus monen muun joukossa. Mutta innostus tietokoneisiin on kuitenkin säilynyt jo 80-luvun puolivälistä alkaen, kun ensimmäisen kerran sain tutustua IBM:n 4.77 MHz:n 8086-prosessorilla varustettuun PS/2-koneeseen, jossa oli 20 Mt:n kiintolevy, keskusmuistia ruhtinaalliset 640 kt ja DOS 3.2 -käyttöjärjestelmä!

Ja vielä kielenkäytöstä: vaikka yritänkin vaalia hyvää suomenkieltä kaikissa kirjallisissa esityksissäni, olen tämän sivuston kanssa joutunut tekemään hieman myönnytyksiä mm. hakupalvelujen takia. Yllätyksekseni Googlen hakukoneeseen syötetty hakusana tapsa on ensimmäisenä hakutuloksissa mm. ennen Tapsa Rautavaaraa tai Tapsa Kansaa (tarkistetty syksyllä 2004). Sivujeni saaman suuren suosion takia tunnen vastuuni vierailijoita kohtaan ja siksi, etsintää helpottamaan, sivuiltani löytyy samoja asioita eri nimityksillä kuten esim. disketti, levyke, korppu ja floppy - eihän sitä nimittäin koskaan tiedä, mitä hakusanaa tietoa etsivä sattuu käyttämään ;)

Toinen jatkuvaa pohdintaa aiheuttava asia on eri termien kirjoitusasu. Pitäisikö siis kirjoittaa Lilo, LiLo vai LILO? Koska lyhennys tulee sanoista 'LInux LOader' voitaisiin oikeana kirjoitusasuna ajatella sanaa 'LILO'. Kuitenkin 'Lilo' on enemmän suomenkielen mukainen asu, jota itse käytän. Sama koskee tietysti myös muita erikoisia kirjoituasuja kuten nVidia. Ja mitä itse Linuxiin tulee, niin toivoisin suomenkieliseksi kirjoitusasuksi yleistyvän muodon Linuks tai linuks ainakin arkikäytössä, jolloin genetiivimuoto olisi Linuksin tai linuksin eikä suomalaisittain outo Linuxin ;-)

Voit tarkistaa sanojen oikeat kirjoitusasut sivulta http://lokalisointi.org/sanakirja/.

Pari linkkiä alkuverryttelyksi ei-missään-järjestyksessä:

Mikä on Linux?
www.linuxbase.org
www.linuxiso.org/
http://loll.sourceforge.net/linux/links/
Linus Torvalds
sfnet.atk.linux FAQ
Finnish HOWTO
sfnet.atk.linux
Suomen Linux-käyttäjien yhdistys
Linux-aktivaattori
www.linuxlinks.com/
www.nordicos.org
LDP (The Linux Documentation Project) HOWTO-INDEX
MuroBBS - Linux FAQ aloittelijoille
Raja-antura - GNU/Linuxia suomeksi
Bittivuoto: Linux-vinkkejä ja -uutisia
RedHat Linux
SUSE LINUX
Debian GNU/Linux
Mandrake Linux
United Linux
Linspire (ent. Lindows)
DistroWatch
Linux Terminal Server Project (LTSP)
K12 Linux Terminal Server Project
Skolelinux (Universal)
www.linuxguruz.org
Linux kannettavaan
Linux ja PDA
Etsivä löytää
Linux-romput edullisesti
Huutokaupastakin voisi löytyä...
Linux-opas (engl.)
Linux-related documents...
...kuten Linux Newbie Administrator Guide
Linux Tutorials
SuSE Linux Guide for Geeks
Linux Frequently Asked Questions with Answers
LinuxQuestions-foorumi
Tärkeää Linux-dokumentaatiota
LinuPlanet: Tutorials
KDE:n dokumentaatio
KDE-ohjelmat
Pingviinejä edestä ja takaa...

Ja tästä on hyvä aloittaa...

Mitä tarkoittaa distro?

Distro tarkoittaa Linuxin levitys- eli jakeluversiota (pakettia), engl. distribution. Nimitys distro on yleistynyt myös kansainväliseen kielenkäyttöön eli joka maassa tiedetään, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan 'distrosta'. Distro ei ole pelkkä käyttöjärjestelmä Windowsin tapaan ajateltuna vaan alun perin joihinkin erityistarpeisiin luotu kokonaisjärjestelmä tiettyine apuohjelmineen.

Linuxeista puhutaan yleensä Red Hat -pohjaisina tai Debian-pohjaisina. Tunnetuinpia rh-pohjaisia Linuxeja ovat Fedoran lisäksi SUSE LINUX ja Mandriva. Debian-pohjaisia ovat Debianin lisäksi esim. Ubuntu ja Linspire.

Eri distrot eivät siis ole kokonaan eri käyttöjärjestelmiä vaan kerneli (ydin) on periaatteessa kaikissa sama (ja tätähän vain tarkasti ottaen pitäisi kutsua Linuxiksi), joten eri distroja ei siis voi verrata esim. Windows 98:n ja XP:n välisiin eroihin. Toki kernelin käännön yhteydessä voidaan ottaa vain haluttuja komponentteja mukaan, joten vaikka kerneli on sama niin se ei kuitenkaan ole sama! Eri distroilla on myös paljon muitakin yhteisiä komponentteja (kuten työpöytäympäristöt KDE tai Gnome), joten kun tutustuu yhteen Linux-versioon, niin toisen omaksuminen on helppoa.

Linuxiin vasta tutustuvalle distrojen runsaus aiheuttaa hämminkiä, mutta pidemmälle ehtinyt harrastaja pitää runsautta rikkautena. Jotkut distrot ovat hyvin pitkälle erikoistuneita, mutta myös yhdistämispyrkimyksiä on ollut esillä, esimerkkinä United Linux -projekti. Ja mikäpä estää Sinua tekemästä vaikkapa aivan omaa distroa, ks. ohjeet sivulta http://www.linuxfromscratch.org/ - kun nyt ensin pääset Linuxin perusteista jyvälle. No jaa, lue nyt kuitenkin ensin kirja http://www.linuxfromscratch.org/view/stable/ huolellisesti läpi ennen kuin innostut liikaa :) Voit myös kokeilla sivun http://www.linux-live.org/ ohjeen mukaan oman Live-CD:n tekemistä!

Mistä näitä distroja sitten voi hankkia?

Eri Linux-versioita voi hankkia CD:lle poltettuina edullisesti esim. linkistä http://koti.mbnet.fi/sankalah/ tai http://www.halvalla.net/. Myös Dataclubin tarjontaan kannattaa tutustua (huom, club-alennus ja jäsenalennus FLUG ry:n jäsenille!), josta voi hankkia valmistajan alukuperäiset versiot manuaaleineen päivineen (hinta on silloin tietysti hieman korkeampi kuin 'kotipolttajilla'). Samoin Huuto.netissä näyttää Linuxeja olevan kaupan. Lisäksi monet tietokoneliikkeet myyvät Linuxeja. Kannattaa myös vertailla hintoja MBNetin hintaseurannasta. Kirjoita hakusanaksi vaikkapa Linux.

Jos on nopea internet-yhteys, niin toki Linuxin iso-imaget voi myös imuroida itse ja sitten polttaa CD:iksi. Fedoran (entinen Red Hat) uusimmat versiot saa Fedoran sivulla mainituista peileistä (mirror sites) http://fedora.redhat.com/download/mirrors.html, esim. ftp://ftp.funet.fi/pub/mirrors/ftp.redhat.com/pub/fedora/linux/core/.Mene alihakemistoon /3/i386/iso/, josta löytyy neljä iso-loppuista tiedostoa. Uutuutena on mukana myös DVD:n iso-tiedosto. Imurointiaikaa laskettaessa kannattaa siis pitää mielessä, että tiedostoja joudutaan imuroimaan noin 2.4 gigaa. Red Hat (nykyinen Fedora) on ollut pitkään yleisin Linux-versio, joten on luonnollista, että siinä on helppo ja selkeä asennusohjelma ja itse Linux on kaikin puolin viimeistellyn tuntuinen.

Tiedotus! Tuki Red Hat Linux 7.1, 7.2 ja 8.0 -versioille on lakannut 31.12.2003 ja tuki 9.0-versiolle lakkasi 30.4.2004. Business-puolella Red Hat jatkaa Red Hat Enterprise Linux -nimisenä (RHEL) ja ilmaisen Red Hat -version nimi on jatkossa Fedora Core Linux.

Suomalaisille on tullut tutuksi myös IT Linux 2002, joka perustuu jo hieman vanhempaan Red Hat 7.2 Linuxiin. Suomennetun asennusohjelman vuoksi (sis. myös hyvän kirjasen Linuxista ja asennuksen yksityiskohdista) ja kirjastoista lainattavissa olevana, se on ollut hyvinkin hyödyllinen valinta ensimmäiseksi Linuxiksi englantia huonosti osaaville tai Linuxiin vasta tutustuville. Raimo Koskelta on ilmestynyt myös uudempi versio ohjelmasta ja samalla IT Linux -nimi on jäänyt historiaan, nyt pakettia myydään Spectra Linuxina (Linux - Asentajan käsikirja 2003) edulliseen hintaan. Spectra Linux 1.2:n seuraaja on Lineox Enterprise Linux (LEL), joka on täysin Red Hat Enterprise Linux 3.0 (RHEL) -yhteensopiva. Huom. Lineox jatkoi myös Spectra Linux 1.2:n ja Red Hat 7.3:n tuotetukea ja päivityspakettien tarjoamista paljon virallisen tuen loppumisen jälkeen, ks. lisätietoa sivulta http://www.raimokoski.com/.

Mandriva (ent. Mandrake) sisältää helpon asennusohjelman, jonka takia se on ollut suosittu ja hyvä valinta Linuxiin tutustuvalle.

Debiania pidetään ehkä teknisesti edistyksellisimpänä Linuxina, joten sitä ei voi suositella aivan aloittelijalle. Suurin vaikeus on ollut aloittelijalle hieman vieras asennusohjelma vielä 3.0-versiossa (parannusta on tulossa). Mutta jos on aikaisemmin tutustunut esim. Red Hatiin ja asennuksen periaatteet (osiointi jne.) ovat tutut, niin siitä vaan yrittämään! Ei se nyt niin vaikeata ole, etenkin, jos on kakkoskone, jossa voi testata ensin ohjelmia ennen kuin ottaa ne käyttöön ykköskoneeseen. Debianin iso-imaget vievät seitsemän 650 MB:n CD:tä. Perusasennukseen tarvitaan vain ensimmäinen CD, joten yhdenkin CD:n imuroinnilla tulee hyvin toimeen. Loput (mahdollisesti) tarvittavat ohjelmat voi hakea suoraan netistä Debianin kätevällä Apt-ohjelmalla.

SUSE LINUX on myös hyvä distro Windowsista Linuxiin siirtyvälle, jonka lähes täydellisen version voi imuroida netistä ftp:llä, ks. sivu http://www.novell.com/products/linuxprofessional/downloads/. Vaihtoehtoisesti voi myös tutustua DVD:llä olevaan live-versioon (1.5 Gt), SUSE LINUX live-DVD.

SuSE 8.2:n voi asentaa myös ftp-asennuksena (siis ilmaiseksi) sivun http://www.distrowatch.com/dwres.php?resource=review-suse ohjeiden mukaan muuttamalla versionumerot 8.0:sta 8.2:ksi (ks. myös pikaohjeet alla).

Myös SuSEn 9.0 -versio on ilmestynyt 24.10.03. Uusin versio (kirjoitushetkellä 4.4.04) on SUSE LINUX 9.1.

Tutustu myös yhdelle CD:lle mahtuviin Linuxin kokeiluversioihin, ks. MikroBitin Linux live-CD -esittely http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2003/03/linux/. Itse olen tutustunut Knoppixiin ja SuSE Linux 8.2 LiveEval CD (ja 9.0) esittelyversioihin ja todennut molemmat erinomaisiksi. Knoppix tunnistaa laitteiston automaattisesti nettiä myöten, joten se on kaikkein helpoin tapa tutustua Linuxiin. SuSE pitää erikseen asentaa, mutta kiintolevyn osiointia ei tarvita (esittelyversio osaa tehdä tarvittavat parin sadan Mt:n tiedostot myös Windows-osioille), joten kokeilu on täysin riskitöntä. NordisKNoppix jopa sisältää suomenkielisen Open Officen Soikko-oikolukuohjelmaa myöten! SuSEn esittely-CD on taas lähes vastaava kuin täydellinen SuSEkin asennusohjelmaa myöten, joten sillä on hyvä harjoitella SuSEn asennusta ja tutustua SuSEen. Kumpikaan ei vaadi erillisten Linux-osioiden tekoa, joten niiden käyttö on täysin turvallista.

Myös Slackwareen pohjautuva SLAX-LIVE CD vaikuttaa mielenkiintoiselta. Jos Mandrake on tuttu, niin MandrakeMove saattaa myös kiinnostaa (asetukset voi tallentaa usb-muistille). Voit myös kokeilla sivun http://www.linux-live.org/ ohjeen mukaan oman Live-CD:n tekemistä :)

Peilattuja yleisempiä Linux-levitysversioita saa useammastakin paikasta, esim. kotimaiselta palvelimelta: ftp://ftp.song.fi/pub/ tai ruotsalaiselta palvelimelta ftp://ftp.sunet.se/pub/Linux/distributions/.

Haluatko luettelon kaikista distroista? Linkistä www.linux.org/dist/list.html löytyy täydellinen luettelo eri Linux-versioista. Paina vain Go-näppylää ja ihmettele!

Pikaohjeet SuSE Linux 8.2 ftp-asennukseen

Hae boot.iso-tiedosto ftp://ftp.sunet.se//pub/os/Linux/distributions/suse/suse/i386/8.2/boot/boot.iso ja polta se buuttaavaksi CD:ksi ja buuttaa kone.
Käytä ftp-asennuksessa osoitteena nopeaksi havaittua peiliä: 194.71.11.20 (= ftp.sunet.se, osoite on syötettävä numeromuodossa) ja tiedostopolkuna: /pub/os/Linux/distributions/suse/suse/i386/8.2
Asennuksen jälkeen, kun asennat lisäpaketteja, vaihda asennuspoluksi (SuSE nimittäin haluaisi 1. asennus-CD:n asemaan mutta sitähän ei nettiasennuksessa tietenkään ole) ftp://ftp.sunet.se/pub/os/Linux/distributions/suse/suse/i386/8.2.

Oletuspaketit vievät levytilaa asennettuina n. 1.7 Gt (X ja KDE mukana), joten hitaalla modeemiyhteydellä ftp-asennusta ei kannata harkita. Lisäksi asennuksen aikana sattuvat yhteyskatkokset saattavat aiheuttaa vaikeasti korjattavia ongelmia levyjärjestelmän osiointitaulukkoon (partition table). Puhun kokemuksesta!

Asennus on hyvin helppo. Ainoa 'hämäävä' kohta oli aluksi, kun pyydettiin Please make sure that CD number 1 is in your drive!. Asennuksessa pääsee etenemään painamalla joko Esc-näppäintä tai asennusohjelman Back-nappulaa.

Asennusohjelmassa valitaan ensin kieli (englanti) ja sitten näppäimistö (suomi). Seuraavaksi esiin tuleva Main menu on hyvin yksinkertainen:

Settings
System information
Kernel modules (hardware drivers)
Start installation / System
Exit / Reboot
Power off

Laitteisto tunnistettiin muuten automaattisesti (hpt370-liitäntää myöten!) paitsi nettikortti piti itse valita (minulla 3c90x), ja koska en käytä dhcp:tä, syötin ip-osoitteet käsin. Itse asennuksen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Katso kuitenkin yksityiskohtaisempi selonteko omasta ftp-asennuksestani.

Iso-tiedoston polttaminen CD:ksi

Iso-loppuinen tiedostoa ei saa kopioida suoraan CD:lle vaan se pitää polttaa asennus-CD:ksi. Nerolla se tehdään Tiedosto -> Polta image -> Valitaan poltettava .iso-tiedosto -> Kirjoita CD. Iso-tiedostoa ei siis tarvitse purkaa minnekään vaan siitä poltetaan asennus-CD suoraan. Jos Neron käynnistyksen jälkeen käynnistyy Wizard, niin klikkaa se pois käytöstä (Peruuta).

Tuon saman voi hoitaa myös Nero Express -ohjelmalla ja siinä se on hyvin yksinkertainen toimenpide: Käynnistä Nero Express -> Levyn image tai tallennettu projekti -> Valitaan tyypiksi 'Image-tiedostot' tai 'Kaikki tiedostot', josta voi valita .iso-loppuisen tiedoston.

Lisätietoa Nerolla polttamisesta saat sivulta http://www.linuxiso.org/viewdoc.php/neroburning.html.

Nerosta on tullut myös Linux-versio http://www.nero.com/en/NeroLINUX.html.

md5sum.exe

Ennen CD:lle polttoa kannattaa tarkistaa md5sum-ohjelmalla, että md5-tarkistussumma ((Message Digest 5) on oikea. Jos olet Windowsissa, käynnistä md5sum.exe Dos-ikkunassa ja kirjoita perään imuroidun paketin nimi. Tuloksena saat numerosarjan, jonka pitää olla täsmälleen sama kuin palvelimelta löytyvässä tekstitiedostossa. Malliksi vielä Spectra Linux md5 checksum.txt

Installation Disk 1: a1a74ff69a7448133c96f4e1b0c04bf4
Installation Disk 2: ff0a33e585ff0232a9a998f0bd4b8995
Installation Disk 3: f437d15811637cd36aa9eceaa7e567f2
uDevix: 88637df5cfa8f29b37b99b1f5733c4a0
uOffix: 9a86ddbd03c358a7cac67f9ed54cfba8

Linux sisältää jo valmiina md5sum-ohjelman ja sitä käytetään vastaavasti kuin Dos-ohjelmaakin, esim. uuden Debianin 3.0 rc1 update-CD tarkistetaan seuraavasti: md5sum debian-update-3.0r1-i386.iso ja verrataan saatua lukua tiedostossa MD5SUMS-update.txt olevaan. Molempien lukujen pitäisi olla samat, c3e92e12fc607dde8e0aec7b4c12bfd0.

Red Hatissa on sitten vielä erikseen Media Check, jolla voi tarkistaa asennuksen alkaessa CD:n oikeellisuuden. Yleensä ensimmäisen CD:n tarkistus riittää.

Minkä nimiset paketit pitäisi imuroida?

X86 tarkoittaa normaaleissa kotikoneissa käytettyä Intel x86 -arkkitehtuuria ja helpointa onkin etsiä i386-hakemisto (tai i586) ja imuroida iso-loppuiset imaget, jotka sitten pitää polttaa CD:lle. Esim. Nerolla se käy helposti (Record a disc from disc image). Iso-loppuinen tiedosto on siis eräänlainen paketti, joka pitää purkaa tiedostoiksi CD:lle luettavaan muotoon (polttosoftat osaavat kyllä homman!). Pelkän iso-imagen poltto datatiedostona ei siis tee siitä asennus-CD:tä.

Jos hakemistossa on myös SRPMS iso-imaget, niitä ei tarvitse imuroida. Ne sisältävät lähdekoodit (SRPMS = Source RPMS). Jos netistä löytyy i686-hakemisto, niin paketit voi huoletta asentaa esim. AMD:n Athlon tai Duron-prosessorilla varustettuihin koneisiin Intelin prosessoreiden lisäksi. Niin, tuo i386 tarkoittaa 80386-koneita ja sitä uudempia (aina P4 ja Athlon / Duron -koneisiin asti); i586 Pentium I koneita ja sitä uudempia; i686 Pentium II ja sitä uudempia koneita. NOARCH-hakemistossa on taas arkkitehtuurista riippumattomia paketteja, jotka käyvät eri prosessorityypeille. Eli jos haluat asentaa Linuxin vanhaan 386- tai 486-koneeseen, niin imuroi i386-hakemiston iso-imaget. Jos palvelimella on myös i586- tai i686-hakemistot, niin kannattaa valita uudemmille prosessoreille optimoidut paketit. Joskus käytetään Athlonille optimoituja paketteja (athlon.rpm-loppuiset tiedostot).

Voit myös törmätä IA32- ja IA64-arkkitehtuureihin (IA = Intel Architecture), jotka tarkoittavat 32- ja 64-bittisiä prosessoreja.

Mitä paketteja eri distrot sisältävät?

Sivulla http://www.distrowatch.com/ on luettelo eri distrojen mukana tulevista paketeista.

Mitä ovat laitenimet?

Linuxissa eri laitteita kutsutaan laitenimillä (engl. devices). Kiintolevyt nimetään Linuxissa (IDE-levy) seuraavasti: 1. levy = /dev/hda, 2. levy = /dev/hdb, 3. levy = /dev/hdc, 4. levy = /dev/hdd, 5. levy = /dev/hde jne. Jos asentaa Linuxin ensimmäiselle kiintolevylle (monillahan ei muita levyjä olekaan), niin laitenimi on silloin /dev/hda.

Laitteet pitää ensin liittää (mount) järjestelmään ennen kuin ne ovat käytettävissä. Laitetiedostot (device files) ovat /dev-hakemistossa ja esimerkiksi levyke (fd = floppy disk) liitetään (mount) ja irrotetaan (umount) seuraavasti:

mount /dev/fd0
umount /dev/fd0

Samoin kiintolevyt (hd = hard disk) ja eri osiot (hda1, hda2 jne.) liitetään hakemistopuuhun (directory tree). Esimerkiksi ensimmäisessä ide-liitännässä oleva kiintolevy on hda1 ja se liitetään seuraavasti:

mount /dev/hda1

Liitokset ovat /etc/fstab-nimisessä tiedostossa, jossa niiden nimiä voidaan muuttaa halutessa toisenlaisiksi. Seuraavassa esimerkissä Slackwaresta Windowsin C-asema (hda1) onkin nimetty disc0part1:ksi:

/dev/discs/disc0/part1 /mnt/disc0part1 vfat defaults 0 0

Voit tietysti muuttaa sen takaisin Linuxissa yleisesti käytettyyn muotoon:

/dev/hda1 /mnt/windows vfat defaults 0 0

Tietysti /mnt-hakemistossa pitää olla valmiiksi tehtynä windows-niminen hakemisto, jos se halutaan liittää hakemistopuuhun. Muutoksien jälkeen ei edes konetta tarvitse käynnistää uudelleen, kun vain liittää osiot uudelleen mount -a. Edellä olevasta esimerkistä huomataan kuinka rajattomat mahdollisuudet käyttäjällä on muokata Linux-käyttöjärjestelmä halutunlaiseksi - toisin kuin Windowsissa.

Huomaa vielä, että osiolle voidaan siirtyä (cd) vasta kun osio on liitetty (mount) hakemistopuuhun:

 
tapsa@TeraeNet:~$ mount /dev/hda1

tapsa@TeraeNet:~$ cd /mnt/hda1/My*
tapsa@TeraeNet:/mnt/hda1/My Documents$

Edellä siis ensin liitettiin laite (/dev/hda1) ja sitten siirryttiin sinne (/mnt/hda1) cd-komennolla (hda1-hakemiston pitää olla luotu valmiiksi /mnt-hakemiston alihakemistoksi - muuten sinne ei voi siirtyä).

Käynnistyksen yhteydessä liitettävät laitteet ovat /etc/fstab-tiedostossa ja ne rivit, joissa on defaults liitetään jo valmiiksi käynnistyksen yhteydessä, joten mount-komentoa ei enää tarvita. Fstab-tiedostoon tutustumme myöhemmin perusteellisemmin.

Seuraava ongelma onkin sitten löytää oikea osio (engl. partition), joka vastaa Windowsin asematunnuksia (esim. C, D, E jne.) ja jolle Linux asennetaan. C-asemaa vastaava laitenimi on yleensä /dev/hda1, joten älä asenna Linuxia samalle osiolle, jos siellä on ennestään Windows! Linux kyllä tunnistaa käytössä olevan Windows-aseman ja osaa jopa lisätä sen automaattisesti Grubiin (Linuxin käynnistyslataajaan).

Linuxin nimeämiskäytäntö on selkeämpi kuin Windowsin (Dos), koska esimerkiksi ensimmäisen kiintolevyn osion lisääminen (tai poistaminen) ei vaikuta toisen levyn asematunnuksiin. Jos Windows on ensimmäisellä levyllä, jolla on kaksi asemaa (C ja D) ja lisäätkin toisen levyn, niin toisen levyn ensimmäinen asema onkin D (jos se on valittu ensiöosioksi - primary partition) ja ensimmäisen levyn D-asema muuttuu E:ksi, jolloin sillä olevat ohjelmat eivät enää käynnisty muuttuneen asematunnuksen takia. Linuxissa ei vastaavaa voi tapahtua, koska 1. levy (1. ide-liitäntä) on aina /dev/hda ja toinen levy /dev/hdb. Huomaa, että Linuxissa ensimmäinen ensiöosio (primary partition) on /dev/hda1 ja ensimmäinen looginen asema (logical drive) jatko-osiolla (extended partition) on /dev/hda5.

Lisäksi Linuxin hakemistorakenne on joustavampi, koska käyttöjärjestelmä voidaan hajauttaa usealle eri osiolle tai jopa eri levyille ja tarpeen mukaan muuttaa hakemistojen sijaintia.

Ensimmäisen levykeaseman laitenimi on /dev/fd0 (Windowsissa A-asema).

Ide-väyläiset CD-asemat näkyvät Linuxissa samoin kuin kiintolevytkin ja yleensähän 1. asema on toisessa kaapelissa masterina, jolloin sen laitenimi on /dev/hdc. Toinen asema samassa kaapelissa (slave) on silloin /dev/hdd. Huom! Polttava asema näkyy Linuxissa kuitenkin scsi-laitteena, esim. /dev/scd0 ja aseman vaihto scsi-laitteeksi tehdäään käynnistyslataajan parametrilla hdc=ide-scsi (jos siis toisessa kaapelissa masterina), jos sitä ei ole jo ytimessä (kernelissä) määritelty valmiiksi.

Huom. Uudessa 2.6-sarjan kernelissä ei scsi-emulointia enää tarvita ja mahdolliset lisäparametrit ide-laitteen muuntamiseksi scsi-laitteeksi (hdx=ide-scsi) ohitetaan käynnistyksen yhteydessä.

Scsi-laitteet nimetään vastaavasti /dev/sda, /dev/sdb, /dev/sdc jne.

Lisätietoa laitenimistä näet sivulta http://www.faqs.org/docs/lnag/lnag_basic_conf.html#devices.

Mitä osioita (partitioita) pitäisi tehdä?

Pakolliset osiot ovat /-osio (root-osio) ja swap-osio. Erillistä boot-osiotakaan (/boot) ei tarvita, jos asentaa käynnistyslataajan (Lilo tai Grub) MBR:ään (pääkäynnistyslohkoon = Master Boot Record). Huomaa kuitenkin, että MBR:ään asennetut Linuxin käynnistyslataimet käyttävät Linux-osiolla olevia tiedostoja, jos erillistä boot-osiota ei ole tehty. Jos Linux nyt poistetaan koneelta, ei Lilo enää toimi. Erillisen boot osion teko ja käynnistyslataimen asennus sinne poistaa tämän ongelman.

Jokaiselle käyttäjälle luodaan asennuksen yhteydessä oma kotihakemisto (esim. /home/tapsa), johon käyttäjällä on täydet oikeudet ja johon voi tallentaa omia tiedostojaan ja jossa on käyttäjän omat ohjelmien asetustiedostot (esim. sähköpostiasetukset). Kotihakemiston voi tehdä myös halutessaan omalle osiolleen (/home-osio), jolloin käyttäjäasetukset ym. säilyvät distron päivityksen yhteydessä. Mutta jos asentaa samalle levylle useita Linux-jakeluita (distroja), erillisen (ja kaikille jakeluille yhteisen) /home-osion tekeminen voi aiheuttaa odottamattomia ongelmia, koska asetukset voivat mennä päällekkäin. Tavalliselle käyttäjälle riittää siis /-osion ja swap-osion (ja halutessa myös /home-osion) teko.

Osioinnista on olemassa monia mielipiteitä ja etenkin kokeneet käyttäjät tekevät vielä erikseen /tmp-osion (väliaikaiset tiedostot; tyhjennetään yleensä käynnistyksen yhteydessä) ja /var-osion (muuttuva data, esim. lokitiedostot) omiksi osioikseen, jotta järjestelmä ei pääsisi missään olosuhteissa tukkeutumaan. Kuitenkin lisäosioiden tarpeellisuus on sidoksissa koneen käyttötarkoitukseen eikä vasta-alkajan kannata kotikäyttöön tarkoitetun koneen kanssa vaivata päätään turhan monimutkaisilla osioinneilla vaan antaa Linuxin asennusohjelman tehdä tarpeelliset osiot.

Tilantarve vaihtelee sen mukaan, mitä paketteja asentaa. Esimerkiksi Red Hat 8:n täysasennus vie n. 3 Gt levytilaa. Swap-osion koko on yleensä 2 x ram-muistin määrä. Jos koneessa on paljon keskusmuistia, esim. 512 Mt, niin 2 x 512 Mt = 1024 Mt swap-osion kooksi on selvästi ylimitoitettu eikä sääntöä enää kannata kirjaimellisesti noudattaa. Jos muistia on vielä tuotakin enemmän, niin swap-osiota ei mielestäni tarvita enää lainkaan.

Kotihakemiston siirtäminen toiselle osiolle

Kotihakemistolla (/home) on tapana paisua ajan myötä, joten monelle on tullut mieleen ajatus sen siirtämisestä omalle osiolleen tai jopa toiselle kiintolevylle. Tämä on tosiaankin mahdollista ja vieläpä hyvin helppo tehdä /etc/fstab-tiedostoa muokkaamalla ja mounttaamalla uuden osion /homeksi. Muutoksien tekemiseen tarvitset superuserin (su -) oikeuksia.

Esimerkissämme merkitään osioita seuraavasti:

hdaX = nykyinen /home-osio
hdaY = uusi /home-osio

Ensimmäinen asia on uuden osion luonti (jos sitä ei ole valmiina) joko Linuxin osiointityökaluilla (fdisk, cfdisk, qtparted) tai vaikkapa FreeDOSin fdiskillä, jos koneessa ei ole Windowsia eikä Dosia.
Seuraava vaihe on tiedostojärjestelmän luominen tehdylle osiolle (joka vastaa Linuxissa Dosista tuttua formatointia). Linuxissa nykyisin yleisimmin käytetään ext3-tiedostojärjestelmää, joka luodaan seuraavasti:
```
mke2fs -j /dev/hdaY
```
Katso lisätietoa luvusta Mitä tiedostojärjestelmää kannattaisi käyttää? Muuta esimerkissä käytetyn /dev/hdaY:n tilalle oman uuden osiosi tyyppi (ks. luku Mitä ovat laitenimet?).
Sitten liitetään uusi osio jonnekin (jollain muulla nimellä kuin '/home'), esim.
```
mount  /dev/hdaY /mnt/tmp
```
Muista, että liitettävä osio pitää olla jo valmiiksi olemassa (esimerkissä /mnt/tmp) - muuten sitä ei tietenkään voida liittää.
Seuraavaksi kopioidaan vanha /home-hakemisto kokonaisuudessaan liitetylle osiolle:
```
cp -a /home/* /mnt/tmp
```
Valitsin -a (--archive) on siitä hyvä, että sitä käytettäessä symboliset linkit, käyttöoikeus (mode), omistuoikeus (ownership) ja aikaleimat (timestamps) säilyvät (ks. Alphabetical Directory of Linux Commands: cp), ('cp -a' = 'cp -dpR').

Voit käyttää kopioimiseen myös esim. mc:tä (Midnight Commander), jolloin kaikki oikeudet ym. tulevat automaattisesti kopioiduiksi oikein. Tarkista vielä, että kaikki on varmasti kopioitu oikein - myös pisteellä alkavat tiedostot (piilotiedostot).
Seuraavaksi editoidaan /etc/fstab-tiedostoa:
```
/dev/hdaY       /home   ext3    defaults        1 2
```
Voit myös käyttää lisäparametreja (ks. 'man fstab'), jos haluat muuttaa oikeuksia, esim.
```
/dev/hdaY /home auto rw,auto,user,exec 0 0
```
Tallenna tiedosto ja buuttaa kone. Uudelleen buuttaus tarvitaan vanhan /home-hakemiston (tai osion) ja uuden /home-osion irrottamiseen (umount) ja uuden /home-osion liittämiseen (mount) uudelleen.

Nyt kotihakemistosi pitäisi olla uudella osiolla. Tarkista asia vielä kirjoittamalla konsolissa
```
mount
```
.. ja enter, jolloin näet käytössä olevat liitokset. Tässä vaiheessa vanha /home on vielä tallessa eikä sieltä ole kadonnut mitään tietoa. Saat sen halutessasi uudelleen käyttöön palauttamalla vanhan fstab-tiedoston.
Jos liitokset ovat oikein, niin voit poistaa vanhan kotihakemiston halutessasi ja vapauttaa levytilaa muuhun käyttöön. Varo kuitenkin, ettet tyhjennä vahingossa uutta /home-osiota.

Voit poistaa vanhan kotihakemiston turvallisesti esim. käynnistämällä koneen Knoppix-CD:ltä ja toimimalla sivun How to move your /home to a separate partition ohjeen mukaan:
```
    * Avaa konsoli-ikkuna ja liitä vanha osio:
      sudo mount /dev/hdaX /mnt/hdaX
    * Vaihda Knoppixin juurihakemistoon:
      cd /mnt/hdaX/
    * Poista vanha /home-hakemisto:
      sudo rm -rf /home/*
    * Reboot
```

Huom. Ole erityisen varovainen * (tähti) -merkin kanssa! On aivan eri asia poistaa tiedostoja rm doku* kuin rm doku * (tyhjä väli ennen tähteä). Ensimmäinen poistaa kaikki doku-alkuiset tiedostot - jälkimmäinen poistaa ensin doku-alkuiset tiedostot ja sitten kaikki muutkin tiedostot!

Linuxin hakemistorakenne (tiedostojärjestelmä)

Linuxin hakemistorakenteen (directory structure) perusta on Filesystem Hierarchy Standard (FHS), josta Markku Immonen on tehnyt hyvän suomenkielisen yhteenvedon Linuxin hakemistorakenne. Linuxin hakemistorakennetta on käsitelty myös esim. The Linux System Administrator's Guide -oppaassa .

FHS-standardin mukaan juurihakemiston (/, root) tulee sisältää seuraavat hakemistot tai symboliset linkit hakemistoihin:

Hakemisto	Kuvaus
`bin`	Välttämättömät komentobinäärit kaikille käyttäjille (Essential command binaries)
`boot`	Käynnistyslataimen pysyvät tiedostot (Static files of the boot loader)
`dev`	Laitetiedostot (Device files)
`etc`	Systeemin konfigurointitiedostot (Host-specific system configuration)
`lib`	Vättämämättömät jaetut kirjastot ja kernelin moduulit (Essential shared libraries and kernel modules)
`media`	Liitospiste siirrettävällä medialle (Mount point for removeable media)
`mnt`	Liitospiste tiedostojärjestelmän väliaikaiseen liittämiseen (Mount point for mounting a filesystem temporarily)
`opt`	Lisäsovellusten ohjelmapaketit (Add-on application software packages)
`sbin`	Välttämätöttömät järjestelmäbinäärit root-käyttäjälle (Essential system binaries)
`srv`	Järjestelmän palvelujen tuottama data (Data for services provided by this system)
`tmp`	Väliaikaistiedostot (Temporary files)
`usr`	Toiseksi tärkein hakemistopuu juurihakemiston jälkeen (Secondary hierarchy)
`var`	Muuttuva data (Variable data)

Linuxissa on edellisten lisäksi myös:

/proc (virtuaalinen tiedostojärjestelmä kernelin ja prosessien käsittelyyn)
/home (käyttäjän kotihakemisto, Unixissa valinnainen)
/root (pääkäyttäjän kotihakemisto, Unixissa valinnainen)
/lost+found-hakemisto (tiedostojärjestelmän korjauksen yhteydessä löydetylle 'kadonneelle' datalle)

Linuxista taas puuttuu kokonaan Unixin /srv-hakemisto. Kaiken kaikkiaan Linux noudattaa melko pitkälle FHS-standardia. Linuxille räätälöity muoto FHS:stä on FSSTND.

Linuxin tiedostojärjestelmä vaikuttaa aluksi hyvin sekavalta mutta kaikelle on kuitenkin tarkoin määritelty paikkansa. Seuraavia asioita kuitenkin kysytään usein:

K: Mihin systeemin ylläpitäjä asentaa kaikille käyttäjille tarkoitetut ohjelmat?
V: /usr/local-hakemistoon.
K: Mihin tulevat omien ohjelmien lähdekoodit?
V: /usr/local/src-hakemistoon. Huomaa, että /usr/src-hakemisto on tarkoitettu pelkästään kernelin lähdekoodille.
K: Mihin asennetaan suuret ohjelmapaketit, joita ei asenneta Linuxin asennuksen yhteydessä?
V: /opt-hakemistoon. Mm. OpenOffice.org kuuluisi tänne FHS-standardin mukaan.

Tiedostojärjestelmän ja osion ero?

Linuxin tiedostojärjestelmä (File System) koostuu liitettävistä (mount) laitteista (devices), jotka voivat olla laitetiedostoja, hakemistoja tai tiedostoja. Laitteet voivat olla myös kokonaisia osioita ja usein puhutaankin tiedostojärjestelmistä tarkoittaen osioita. Osiointi tarkoittaa kiintolevyn jakamista osiin, jolloin käyttöjärjestelmä ei vie koko levyä. Windowsissa osiot näkyvät asematunnuksina kuten C: D: jne. ja Linuxissa laiteniminä kuten /dev/hda1 /dev/hdb1.

Periaatteessa Linuxin ydin (kerneli) näkee kaiken tiedostoina: esimerkiksi DVD-asemat ovat vain laitetiedostoja, jotka otetaan käyttöön ajurien avulla; hakemistot ovat erilaisista tiedostoista koostuvia suurempia koko naisuuksia; ohjelmat ovat lähdekooditiedostoista käännettyjä binääritiedostoja jne. Kaikki on tiedostoa ja siksi kernelin kannalta katsottuna voidaan puhua pelkästään eri suhteessa toisiinsa olevista tiedostoista tai hierarkisesta tiedostojärjestelmästä.

Koska tiedostojärjestelmällä ymmärretään kuitenkin yleensä massamuistin käyttöön liittyvää asiaa, kuten kiintolevyn tiedostojärjestelmää (ext3, FAT32 jne.), hakemistopuun (directory tree) käyttäminen olisi ehkä järkevämpää hakemistoista ja tiedostoista puhuttaessa väärinkäsitysten välttämiseksi. Hakemistopuusta kuulee usein myös käytettävän nimeä tiedostojärjestelmäpuu. Onneksi asiayhteydestä voi aina päätellä, mistä on kysymys.

Jotta asia olisi mahdollisimman sekava, niin esimerkiksi tmpfs on tiedostojärjestelmä (filesystem), jolle ei tarvitse tehdä 'tiedostojärjestelmää' mkfs-komennolla (mkfs vastaa Windowsin format-komentoa) vaan on heti valmis käytettäväksi liittämisen (mount) jälkeen - tmpfs on muuten virtuaalinen tiedosto, joka osaa käyttää sekä RAM-muistia että swap-osiota hyväkseen.

Toisaalta taas lohkolaite (block device) - kuten kiintolevy - vaatii aina tiedostojärjestelmän luonnin (making a filesystem), esim. ext3, ennen kuin sitä voidaan käyttää. Toisin sanoen ohjelmat eivät osaa käyttää levyä, jolle ei ole luotu tiedostojärjestelmää. Sama selvällä suomen kielellä: ennen kuin osiota tai levyä voidaan käyttää tiedostojärjestelmänä, se pitää alustaa, ja levylle pitää tehdä kirjanpito ja kirjoittaa datan rakenne levyn mbr:ään. Tätä prosessia kutsutaan tiedostojärjestelmän luonniksi.

Mistä moinen sekavuus on sitten saanut alkunsa? Täytyy muistaa, että Linux on Unix-klooni ja hakemistorakenne on siksi peräisin Unixista. Ja Unix vaati osiojakoa jokaiselle yksittäiselle tiedostojärjestelmälle: root- eli juuritiedostojärjestelmälle (/) yhden osion, /usr, /tmp, /var, /home, -tiedostojärjestelmille kullekin oman osionsa jne. Unix-versiosta riippuen. Syynä tähän oli käsittääkseni kiintolevyjen kokorajoitukset (korjatkaa, jos olen väärässä). Näin ollen osioita ja ylätason hakemistoja voidaan kutsua myös tiedostojärjestelmiksi. Juurihakemisto on tiedostojärjestelmän ensimmäinen taso ja muut hakemistot ovat sen alatasoja.

Toisin sanoen esimerkiksi Windows-osiota (yleensä /dev/hda1) voidaan kutsua tiedostojärjestelmäksi, jonka tiedostojärjestelmänä on vfat (FAT32) tai ntfs. Hetkinen Tapsa, tätä täytyy nyt hieman sulatella... Kaikessa rauhassa vaan :) OK, ehkä on kuitenkin paras puhua osioista, hakemistoista, tiedostoista ja tiedostojärjestelmistä normaalisti (Windowsistakin tutulla tavalla) ja antaa kernelin nähdä asia miten itse hyväksi näkee ;)

Seuraavassa malliksi listaus Debianin juurihakemistosta (/), josssa on myös mukana päähakemistossa olevat hakemistot ja tiedostot (sekä symboliset linkit, kuten vmlinuz ja initrd.img):

tapsa@TeraeNet:/$ ls
bin      dev     home        lost+found  proc  tmp      vmlinuz.old
boot     dvd     initrd      mnt         root  usr
cdaudio  etc     initrd.img  none        sbin  var
cdrom    floppy  lib         opt         sys   vmlinuz
tapsa@TeraeNet:/$

Edellä olevassa listauksessa usein kummastusta herättää /proc (process information) ja /lost+found -hakemistot. Tässä niille selitys:

/proc-tiedostojärjestelmä on kernelin ajonaikainen tiedostojärjestelmä, jossa on paljon alihakemistoja ja tiedostoja mutta sen koko on todellisuudessa 0 tavua! Se ei vie siis yhtään kiintolevytilaa ja se häviää joka kerta, kun kone sammutetaan ja se luodaan uudelleen joka käynnistyksen yhteydessä.
/lost+found-tiedostojärjestelmä näkyy hakemistona jokaisessa osiossa (paitsi swap). Yleensä se on tyhjä ja ainoastaan fsck-komento tallentaa siihen tiedostoja, jos järjestelmä on sammutettu väärin ja uudelleen käynnistyksen jälkeen on pakko ajaa fsck (vrt. Windowsin ScanDisk). Sieltä voi sitten hätätapauksessa etsiä fsck:n löytämiä (found) kadoksiin joutuneita (lost) tiedostoja :-)

Mitä tiedostojärjestelmää kannattaisi käyttää?

Perinteinen Linuxissa käytetty ext2-tiedostojärjestelmä alkaa olla jo vanhahtava ja uudet journaloivat tiedostojärjestelmät (ext3, JFS, XFS, ReiserFS) ovat nykyisin korvanneet sen lähes täysin. Monet distrot käyttävät oletuksena ext3:a, joka onkin yleisin uusista tiedostojärjestelmistä. Itse olen formatoinut SuSEn ReiserFS:ksi (oletus SuSElla). Muut distrot olen asentanut ext3:lle. Debian 3.0r0 kyllä käyttää edelleen ext2:sta (Linux native), jos sen asentaa 2.2-sarjan kernelillä (F3:lla voi valita myös 2.4-sarjan kernelin). Mahdollinen erillisen /boot-osion tiedostojärjestelmänä käytetään edelleen yleisesti ext2:sta.

Mielestäni kannattaa valita asennuksen yhteydessä oletuksena oleva tiedostojärjestelmä, jos ei ole perusteltua syytä vaihtaa sitä joksikin toiseksi.

Asennuksen yhteydessä valittu tiedostojärjestelmä luodaan automaattisesti. Jälkeenpäin voi tiedostojärjestelmän luoda osiointityökalulla, esim. fdisk-ohjelmalla, jonka perään kirjoitetaan levyn tunnus. Tämän voi tehdä luonnollisestikin vain pääkäyttäjän eli rootin oikeuksilla (su - ja rootin salasana):

# fdisk /dev/hda

Edellä on kyse ensimmäisen ide-levyn (master) ensimmäisestä osiosta (/dev/hda). Uusi osio luodaan näppäilemällä kirjain n (seuraavassa ohjeet):

Komento (m antaa ohjeen): m
Komento  merkitys
   a    aseta käynnistettävyyslippu päälle/pois
   b    muokkaa bsd-levynimiötä
   c    aseta dos-yhteensopivuuslippu päälle/pois
   d    poista osio
   l    listaa tunnetut osiotyypit
   m    näytä tämä valikko
   n    lisää uusi osio
   o    luo uusi tyhjä DOS-osiotaulu
   p    näytä osiotaulu
   q    lopeta tallentamatta muutoksia
   s    luo uusi tyhjä Sun-levynimiö
   t    vaihda osion järjestelmä-id:tä
   u    vaihda näkymä/syöteyksiköt
   v    varmista osiotaulu
   w    kirjoita taulu levylle ja poistu
   x    lisätoiminnot (vain asiantuntijoille)

Voit katsoa huoletta osioita ja kokeilla eri vaihtoehtoja kunnes painat näppäintä w, jolloin vasta muutokset tehdään. Jos et tiedä tarkalleen, mitä olet tekemässä, poistu fdiskistä q-kirjaimella, jolloin mitään muutoksia ei kirjoiteta levylle!

Fdiskillä voi määritellä useita tiedostojärjestelmätyyppejä (ks. listaus l-näppäimellä). Linuxin oletustyyppi on 83, joka on ext2 (linux native). Swap-osion tyyppi on 82.

ext3-tiedostojärjestelmän luonti ja korjaus

Vanhemman ext2:n voi vaihtaa jälkeenpäin kätevästi ext3:ksi seuraavasti:

tune2fs -j /dev/hdXX

No miten ext3-osio sitten tehdään jälkeenpäin?

mke2fs -j /dev/hdXX

Edellä olevassa -j-valitsin osoittaa, että kyse on ext3-järjestelmästä, joka on sama kuin journaloitu ext2-tiedostojärjestelmä! Katso lisätietoa tiedostojärjestelmien luonnista 'Alphabetical Directory of Linux Commands' -oppaasta mke2fs (= mkfs.ext2) ja mkfs

Vioittuneen ext3-tiedostojärjestelmän voi korjata seuraavasti:

e2fsck -fy /dev/hdXX

Windows ja Linux samalla koneella

Tärkeä tiedotus!

Uusissa distroissa, jotka on asennettu 2.6-sarjan kernelillä, on ilmennyt ongelmia käynnistää Windows Grubista, jos Grub on asennettu MBR:ään. Ongelmia on ollut vain ensimmäisten 2.6-sarjan kerneleitä käyttävien Linux-jakeluiden kanssa (kuten Fedora Core 2, Suse 9.1). Myöhemmissä versioissa ei ongelmia enää ole.

Käynnistettäessä saadaan seuraava tai vastaavantapainen ilmoitus:

root (hd 0,0)
Filesystem type unknown, partition type 0x7
chainloader +1

Ongelman aiheuttaa vioittunut osiotaulu (partition table) ja se ilmenee, jos BIOS ja Linux näkevät levyn geometrian eri tavalla JA jos levy on > 8 Gt.

SUSEn sivulla http://portal.suse.com/sdb/en/2004/05/fhassel_windows_not_booting91.html on tarkemmin selvitetty, mikä ongelman aiheuttaa ja miten sen voi korjata. Yleensä LBA:n käyttöönotto Biosista auttaa ja kiintolevyn koon määritys käsin - ei siis valita AUTO-vaihtoehtoa. Huomaa, että Windows XP:n FIXMBR tai FIXBOOT ei korjaa ongelmaa. Lisäksi osiotaulun (partition table) korjausyritys sopivilla työkaluilla voi tuhota koko osiotaulun!

Huomaa myös varoitus http://mlf.linux.rulez.org/mlf/ezaz/ntfsresize.html-sivulla:

WARNING! Be careful when partitioning on Linux 2.6 kernels! Partitioning softwares using Parted or libparted MIGHT corrupt the partition table, that MIGHT break the Windows boot process, moreover you MIGHT even lose access to your data from all installed or rescue operating systems.

Itse suosittelisin asentamaan Linuxin 2.4-kernelillä, jos ei ole mitään perusteltua syytä käyttää 2.6-kerneliä, jolloin ongelmia ei tule. Toinen vaihtoehto on olla asentamatta Grubia mbr:ään (asenna Grub joko juuriosion käynnistysektorille tai älä asenna ollenkaan - käynnistä Linux disketiltä). Kolmas vaihtoehto on asentaa Linux normaalisti uudella kernelillä, mutta ottaa LBA käyttöön Biosista kuten edellä mainittiin. Huomaa, että ongelmia on esiintynyt vain ensimmäisten 2.6-sarjaa käyttävien distrojen kanssa eikä uudemmissa versioissa ole enää vastaavaa ongelmaa.

Fedora Core 2:ssa on ilmennyt vastaava ongelma, joka sivun Dual Booting Issues With Fedora Core 2 and Windows: Prevention & Recovery aiheutuu Windowsin virheellisestä tavasta käyttää CHS-taulua (cylinders, heads, sectors) eikä LBA-taulua kuten pitäisi. Toisin sanoen - osiotaulu ei olekaan oikeasti vioittunut. Windowsinkaan ei pitäisi käyttää CHS:ää mutta jostain syystä se käy ainakin tarkistamassa CHS-arvot ja vertaa arvoja LBA:han ja estää käynnistymisen, jos arvot eivät vastaa toisiaan. Linux taas käynnistyy, koska se käyttää ainoastaan LBA-arvoja. Selityksen makua tai ei, mutta Fedorakin myöntää kysessä olevan bugin, koska dualboot ei tämän takia toimi ilman ennakoivia- tai jälkeenpäin tehtäviä korjaustoimenpiteitä, jotka myös on selostettu em. sivulla.

Huom. Joskus Windows XP haluaa ajaa System Recoveryn (järjestelmän palautus) Linux-asennuksen jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Linux ei sotke Windowsin toimintaa millään tavoin, mutta Windows on vain havainnut, että sen reviirille on astuttu ;)

Joidenkin erikoisten konepakettien kanssa saattaa tulla vastaan yllättäviä ongelmia (kuten Compaq Presario 6560 FI), kun kone vaatii järjestelmän palautuslevyjä ja järjestelmän uudelleen asennus käynnistyy. Toimenpiteen voi kuitenkin peruuttaa huoletta tekemättä mitään muutoksia (vaihtoehto: "Asennus tietoja kadottamatta"). Mutta jos Lilo tai Grub on asennettu mbr:ään, palautuslevyllä voidaan haluttaessa palauttaa Windowsin oma käynnistyslataaja (jolloin Lilo tai Grub häviää - jolloin Linuxin voi käynnistää vain disketiltä). Muuten järjestelmän palautuslevyjä ei tarvitse käyttää vaan koneen pitää antaa käynnistyä itse normaalisti - ja se tekee sen kyllä. Kiitoksia Nina Lindénille vinkistä.

Voiko Linuxin asentaa koneelle, jossa on Windows XP:n OEM-versio?

Kyllä voi, mutta aloittelijan ei kannata siihen ryhtyä. Ongelma ei ole itse asennus vaan ylimääräisen partition (osion) luonti Linuxia varten (Windows-osion kokoa pitää pienentää). Se onnistuu tietääkseni Windowsissa vain Partition Magic tai BootIt NG -nimisillä ohjelmilla. Jos koneessa on Windows 95/98/ME, niin FAT16- ja FAT32-osion voi pienentää lähes kaikkien Linux-jakeluiden perinteisesti mukana tulleella FIPS.EXE-ohjelmalla. Ohjelma on tosiaankin DOS-ohjelma. Ennen sen käyttöä tulee Windowsissa ajaa scandisk- ja defrag-ohjelmat.

Jos Windows on FAT32-osiolla, niin silloin osion kokoa voi toki pienentää myös Linuxin Parted-ohjelmalla tai Qtparted-ohjelmalla turvallisesti (ei yleensä tule valmiiksi asennettuna) tai uutena vaihtoehtona NTFS resizer -ohjelmalla, ks. http://sourceforge.net/projects/ntfsresizer/.

Jos kiintolevyllä taas on valmiina yksi vapaa osio, niin Linuxin voi helposti asentaa sinne. Tällöin käynnistyslataaja (Grub tai Lilo) tulee mbr:ään ja siitä voi sitten käynnistää Windowsin tai Linuxin. Jos kiintolevylle on ennestään asennettu myös jokin toinen Windows-versio XP:n lisäksi (esim. 98 SE), niin Grubista voi käynnistää joko Linuxin tai sitten Windowsin oman käynnistyslataajan, josta voi valita käynnistettävän Windows-version. Yksinkertaista?

No kaikista yksinkertaisinta ja varminta aloittelijalle on tietenkin asentaa Linux kokonaan toiselle kiintolevylle. Mutta jos muutat jossakin vaiheessa levyjen järjestystä, niin muista, että Linuxissa ensimmäinen ide-kiintolevy on /dev/hda ja toinen /dev/hdb jne., ks. Mitä ovat laitenimet? Käynnistyslataajaan täytyy silloin tehdä tarvittavat muutokset, ks. Kaksi kiintolevyä.

Jos haluat asentaa Linuxin samalle levylle Windows 98:n kanssa, niin on muistettava, että Windows 98 pitää asentaa primääriosiolle (ensiöosio) ja C-asemalle (yleensä /dev/hda1 Linuxista käsin katsottuna), koska se ei asennu jatketun osion (extended partition) loogisille asemille (logical drive). Toki XP:n voi asentaa C-asemalle ennen vanhoja Windowsseja mutta silloin tiedostojärjestelmän on oltava NTFS, jota vanhat Windowsit eivät näe (vanhat Windowsit kuvittelevat olevansa C-asemalla). Linuxin voi asentaa mille osiolle tahansa.

Vielä varoitus NTFS-osioiden käytöstä. Linuxissa on yleensä NTFS-tuki valmiina kernelissä (paitsi RH 9:ssä se on jätetty pois), jolloin NTFS-osioita voi turvallisesti lukea (read-only) Linuxista käsin. NTFS-osiolle ei missään tapauksessa saa kuitenkaan kirjoittaa, koska NTFS-osion kirjoitustuki on Linuxissa edelleen puutteellinen. FAT32-osioiden kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole.

Jos NTFS-tuki puuttuu kernelistä (esim. RH 9), sen voi lisätä joko kääntämällä kernelin uudestaan NTFS-tuella tai asentamalla Red Hatiin rpm-pakettina sivulta http://linux-ntfs.sourceforge.net/info/redhat.html.

Windows XP jollakin muulla kuin C-asemalla

Windows XP on asennuksen suhteen huomattavasti joustavampi kuin aikaisemmat Windows-versiot. Jos koneessa on jo ennestään Linux, voi XP:n asentaa jälkeenpäin mille tahansa vapaana olevalle osiolle. Mutta XP:ssä on eräs ärsyttävä piirre: jos XP asennetaan muulle kuin C-asemalle, se tekee pienen boottiosion (FAT16) automaattisesti C-asemalle edes viitsimättä ilmoittaa, että entinen osio ylikirjoitetaan! Toisin sanoen Linuxisi on käyttökelvoton XP:n asennuksen jälkeen, jos tuo C-asema (yleensä /dev/hda1 Linuxissa) oli Linuxin käytössä.

Suunniteltaessa sekä Linuxin että Windows XP:n asennusta samalle levylle, kannattaa XP:lle varata valmiiksi pieni C-osio (100 Mt riittää vallan mainiosti Xp:n käynnistyslataimelle). Muuten asennusjärjestyksellä ei ole väliä. Tietysti jos haluat XP:n oman käynnistyslataimen käyttöön, asenna Linux ensin. Jos taas haluat Linuxin lataimen käyttöön, asenna XP ensin. Näin menetellen saadaan molemmat käyttöjärjestelmät käynnistettyä valitulta lataimelta ilman lisätoimenpiteitä.

Haluan säilyttää Windowsin oman boot loaderin!

Jos haluaa säilyttää W2k:n oman käynnistyslataajan ja käynnistää Linuxin sieltä, niin Windowsin suojattua tiedostoa boot.ini muokataan käsin (esim. Notepadilla) lisäämällä tiedoston loppuun Linuxin käynnistyssektorin kuvatiedoston sijainti. Yksityiskohtaiset ohjeet kuinka se tehdään, on seuraavassa luvussa Käynnistyssektorin kuvatiedoston kopiointi.

Linuxin asennuksen yhteydessä ei tarvitse luoda erillistä boot-osiota vaan Lilo tai Grub voidaan asentaa käynnistyssektorille. Huom! Liloa (tai Grubia) ei saa asentaa mbr:ään, jos haluaa säilyttää XP:n oman käynnistyslataajan. Jos nyt kuitenkin ehdit tehdä sen (nopea kun olet!), niin Lilon saa palauttamaan vanhan boottisektorin käskyllä

# lilo -u

Saat lisätietoa Lilon poistamisesta sivulta How To Remove LILO So the System Boots DOS Again?.

Tuo # tarkoittaa rootin tunnusta, jonka saat väliaikaisesti kirjoittamalla konsolissa su -. Et siis voi poistaa Liloa tavallisen käyttäjän oikeuksilla. Grubia et taas voi erikseen poistaa vaan se pitää korvata toisella käynnistyslataajalla. Windows 98:ssa voit tehdä sen kirjoittamalla (Start -Run) fdisk /mbr. Windows XP:ssä Windowsin oma käynnistyslataaja palautetaan buuttaamalla asennus-CD:ltä ja kirjoittamalla Recovery Console:ssa (se vanha tuttu Dosin komentorivi) fixmbr. Kokonaan puuttuvan käynnistyslataajan voit luoda samoin komentorivillä fixboot. Täydellinen ohje Recovery Consolen käytöstä on sivulla Description of the Windows XP Recovery Console. Jos käytät vielä OS/2:sta, niin siinä kirjoitetaan fdisk /newmbr.

Käynnistyssektorin kuvatiedoston kopiointi

Käyttöjärjestelmä käynnistetään lataamalla kiintolevyn ensimmäinen sektori eli MBR:n boottisektori RAM-muistiin (Master Boot Record = pääkäynnistyslohko). Vaihtoehtoisesti voidaan käynnistyslataimesta käynnistää käyttöjärjestelmä juuriosion ensimmäiseltä sektorilta.

MBR:n boottisektori on 512 tavun kokoinen ja käynnistää käyttöjärjestelmän. MBR:n lopussa on osiotaulu (Partition Table), johon on merkitty osioiden paikat ja tyypit. MBR:n (tai käynnistyslataimen) tehtävänä on boottisektorin lataamisen jälkeen ladata jonkin osion boottisektori jatkamaan käyttöjärjestelmän latausta. Jos levyllä on useita käyttöjärjestelmiä, käyttöjärjestelmän valinta voi myös tapahtua suoraan MBR:stä.

Vastaavasti levykkeen ensimmäinen sektori on nimeltään boottisektori ja sen tehtävänä on lukea käyttöjärjestelmä tai käynnistyslatain keskusmuistiin.

Yleensä Linuxin käynnistyslatain, Grub tai Lilo, sijaitsee juuri MBR:ssä (esim. /dev/hda). Linuxista puhuttaessa (Red Hat) boottisektori lataa /boot/map-tiedoston, jossa on tarkat tiedot kernelin kuvatiedoston (yleensä /boot/vmlinuz) fyysisestä sijainnista levyllä. Huomaa, että MBR:ään asennetut Linuxin käynnistyslataimet käyttävät Linux-osiolla olevia tiedostoja (tai erillisellä boot-osiolla olevia tiedostoja). Jos nyt Linux poistetaan koneelta, ei Lilo enää toimi. Erillisen boot osion teko ja käynnistyslataimen asennus sinne, jolloin MBR käynnistää vain käynnistyslataimen, poistaa tämän ongelman. Huomaa myös, että samasta syystä käynnistyslatain pitää aina asentaa uusiksi kun kiintolevy vaihdetaan.

Seuraava tehdään Linuxissa

Kopioidaan Linuxin käynnistyssektorin kuvatiedosto (tässä esimerkissä bootsect.win-nimellä - nimi voi olla mikä tahansa) kiintolevylle Windowsin juurihakemistoon:

root@ttyp0[knoppix]# dd if=/dev/hda bs=512 count=1 of=/mnt/hda2/bootsect.win
1+0 tietuetta sisään
1+0 tietuetta ulos
512 bytes transferred in 0,051209 seconds (9998 bytes/sec)
root@ttyp0[knoppix]#

Muuta edellä oleva lähde /dev/hda ja kohde /dev/hda2 omaa kokoonpanoasi vastaavaksi (scsi-levy on /dev/sda).

Käynnistyssektorin kuvatiedoston sijainti näkyy lilo.conf-tiedostossa (/etc/lilo.conf) ensimmäisellä rivillä kohdassa "boot=". Yleensä Lilo on asennettu ensimmäisen kiintolevyn MBR:ään, jolloin Lilon ensimmäinen rivi on:

boot="/dev/hda"

Jos Lilo on asennettu esim. ensimmäisen kiintolevyn viidennelle osiolle (ensimmäinen extended-osio), Lilon ensimmäinen rivi on silloin:

boot="/dev/hda5"

Jos Lilo on asennettu toisen kiintolevyn MBR:ään Lilon ensimmäinen rivi on boot="/dev/hdb".

Kuvatiedoston kopiointiin käytetty dd tulee englannin kielen sanoista disk dump ja sitä käytetään täydellisen kopion tekemiseen jostakin (if = input file) johonkin (of = output file). Eli if on aina lähde ja of on aina kohde. Komento dd on vastaava kuin Dosin diskcopy, mutta paljon monipuolisempi.

Seuraava tehdään Windowsissa

Muokataan boot.ini-tiedostoa esim. Notepadilla seuraavasti:

cd \
attrib -h -r -s boot.ini
copy boot.ini boot.old
notepad boot.ini

Tiedoston loppuun lisätään Linux käynnistyväksi (malliesimerkissä SuSE 8.1 pro):

c:\bootsect.win="SuSE 8.1 Professional"

Boottaa kone. Nyt Windowsin käynnistyslataajassa on myös Linux käynnistyvänä!

Tässä vielä malliksi XP:n boot.ini, johon on lisätty käynnistyväksi "SuSE 8.1 Professional":

[boot loader]
timeout=10
default=multi(0)disk(0)rdisk(0)partition(1)\WINDOWS
[operating systems]
multi(0)disk(0)rdisk(0)partition(1)\WINDOWS="Microsoft Windows XP Home Edition" /fastdetect
c:\bootsect.lnx="SuSE 8.1 Professional"

Tähän yhteyteen sopii hyvin myös vinkki Windowsin MBR:n varmuuskopioinnista disketille (/dev/fd0) dd:llä:

root@TeraeNet:~# dd if=/dev/hda of=/dev/fd0 bs=512 count=1
1+0 tietuetta sisään
1+0 tietuetta ulos
512 bytes transferred in 1,278462 seconds (400 bytes/sec)
root@TeraeNet:~#

Nyt disketillä on Windowsin MBR ja kun asetat disketin koneeseen, niin siitä käynnistyy Windows normaalisti! Kokeile :)

Jos nyt haluat palauttaa alkuperäisen MBR:n disketiltä, se onnistuu

root@TeraeNet:~# dd if=/dev/fd0 of=/dev/hda bs=512 count=1

Voit tietysti ottaa backupin myös kiintolevylle tiedostoon (vaikkapa mbr.backup-niminen):

dd if=/dev/hda of=mbr.backup bs=512 count=1

Ja palauttaa mbr:n kiintolevyltä:

dd if=mbr.backup of=/dev/hda bs=512 count=1

Muista, että if = input file (lähdetiedosto) ja of = output file (kohdetiedosto). Äläkä unohda irrottaa diskettiä (umount /dev/fd0) ennen sen poistamista asemasta, koska etenkin pienet tiedostot kirjoitetaan välimuistista disketille vasta sen irrottamisen yhteydessä.

Ei vaan asennu valmiille osiolle, ei!

Monilla on ollut vaikeuksia asentaa Linuxia Windowsin valmiiksi tekemälle osiolle. Syynä ongelmaan pidetään yleisesti vanhojen Windows-versioiden osiointityökaluja (Windows XP:llä tehtyjen osioiden kanssa ei pitäisi olla ongelmia). Itse olen kerran joutunut 'siivoamaan' Windowsin fdiskin jälkiä OS/2:n uudella fdiskillä (IBM julkaisi sen elokuussa -2002), jotkut taas ovat osioineet levyn Windowsin jäljiltä onnistuneesti Partition Magicilla, jonka kokeiluversion voi imuroida netistä. Asiasta on ollut jonkin verran keskustelua sfnet.atk.linux -alueella. Myös BootIT NG -ohjelmaan kannattaa tutustua.

Myös FreeDOSin fdisk tunnistaa Linux-osiot ja kiintolevyt 128 Mt asti, ks. http://www.23cc.com/free-fdisk/. Itse pidän sitä luotettavana osiointityökaluna.

Windowsin asennus jälkeenpäin Linux-koneelle

Joillakin saattaa olla tarve myös asentaa Windows jälkeenpäin koneeseen, jossa on ennestään vain Linux. Asennuksessa kannattaa olla tarkkana, ettei vain asenna Windowsia Linuxin päälle. Linuxissa voit katsoa ensin olemassa olevat osiot ja vapaan levytilan kirjoittamalla konsolissa df (Disk Free). Tärkein muistettava asia on varmistaa, että juuri oikea osio on aktiivisena, johon Windows asennetaan (Windowsin fdisk näyttää sen kohdalla kirjaimen a). Linux käyttää kirjaimen tilalle nimitystä flag - lippu - (eräänlainen kytkin, joka on joko päällä tai pois), ks. kuva Cfdiskistä.

Jos jäi pienikin epävarmuuden tunne...

Ennen kuin tekee mitään muutoksia nykyiseen toimivaan systeemiinsä, kannattaa seurata jonkin aikaa sfnet.atk.linux news-aluetta ja kysyä rohkeasti itselle epäselviä asioita. Kielitaitoiset voivat etsiä vastauksia kysymyksiinsä myös muilta viestialueilta esim. Googlesta http://groups.google.com/ sopivilla hakusanoilla. Kaikkiin asennusongelmiin on olemassa looginen ratkaisu, mutta aloittelija (newbie, n00b, nyypiö, nyypii - rakkaalla lapsella on monta nimeä) ei tietenkään voi tietää kaikkea, mitä pitkälle edennyt alan harrastaja tietää.

Miten Linux poistetaan koneelta, jossa on Windows XP?

Ensinnäkin täytyy poistaa Grub tai Lilo mbr:stä (master boot record) fdisk /mbr (Windows 98 ja Dos) tai fixmbr (Windows XP).

Seuraavaksi pitää poistaa Linux-osiot käynnistämällä Linux asennus-CD:ltä ja kirjoittamalla komentokehotteessa (boot:) linux expert ja sitten käynnistämällä fdiskin, jolla poistetaan osiot. Sivulla http://www.redhat.com/docs/manuals/linux/RHL-8.0-Manual/install-guide/ch-x86-uninstall.html on annettu yksityiskohtaiset ohjeet Linux-osioiden poistamiseksi. Ohjeet ovat RH 8:lle, mutta pätevät useimmille muillekin Linux-versioille.

Ohjeet pähkinänkuoressa: käynnistetään kone asennus-CD:ltä eksperttinä ja edetään osiointivaiheeseen asti, jolloin valitaan fdisk (joissakin distroissa cfdisk). Osionumerot saat näkyviin fdiskissä näppäilemällä p (print), d (delete) poistaa valitun osion ja w (write) tallentaa muutokset levylle. Lisätietoa saa näppäilemällä m, ks. luettelo fdiskin ohjeista. Jos tulet katumapäälle, niin paina näppäintä q (quit) äläkä w, niin mitään muutoksia ei tallenneta. Ctrl-Alt-Del käynnistää tietokoneen uudelleen. Huom. Ole varovainen fdiskin kanssa, koska poistettuja osioita ei enää voi palauttaa normaalikonstein, jos olet kirjoittanut ne levylle näppäilemällä w!

Fdiskillä voi kätevästi listata tunnetut osiotyypit:

root@TeraeNet:~# fdisk -l
Levy /dev/sda: 9105 Mt, 9105018880 tavua
255 päätä, 63 sektoria/ura, 1106 sylinteriä
Yksiköt = 16065 * 512 = 8225280 -tavuiset sylinterit
    Laite Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/sda1   *           1         637     5116671   83  Linux
/dev/sda2             638         701      514080   82  Linux-sivutus
/dev/sda3             702        1106     3253162+   5  Laajennettu
/dev/sda5             702        1106     3253131   83  Linux
Levy /dev/hda: 4303 Mt, 4303272960 tavua
255 päätä, 63 sektoria/ura, 523 sylinteriä
Yksiköt = 16065 * 512 = 8225280 -tavuiset sylinterit
    Laite Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/hda1   *           1         523     4200966    b  W95 FAT32
root@TeraeNet:~#

Huom. Et voi poistaa Linux-osioita Windowsin (95, 98, ME) tai Dosin fdiskillä! Uuden mbr:n toki voi luoda (tai palauttaa vanhan mbr:n, jolloin Grub tai Lilo poistuu samalla) komennolla: fdisk /mbr. Mutta se ei poista Linux-osioita vaan ainoastaan mahdollisen Linuxin käynnistyslataajan. Windows XP:ssä vanha XP:n mbr palautetaan Recovery Consolessa* komennolla: fixmbr ja tarvittaessa kokonaan uusi mbr luodaan fixboot. Linuxista taas Lilon saa palauttamaan vanhan boottisektorin käskyllä /sbin/lilo -u.

* Recovery Consoleen (komentoriville) pääset seuraavasti: käynnistä XP ja valitse 'Start - Run - CD-aseman_tunnus_tähän:\i386\winnt32 /cmdcons' ja pane asennus-CD asemaan ja paina OK. Toinen tapa (jos et saa XP:tä käyntiin) on käynnistää kone asennus-CD:ltä komentoriville (Recovery Console) ja kirjoittaa fixmbr. Täydellinen ohje Recovery Consolen käytöstä on sivulla Description of the Windows XP Recovery Console.

C:\fixmbr

FreeDOSin fdiskillä voit myös poistaa Linux-osiot, ks. s. http://www.23cc.com/free-fdisk/.

Miten asennetaan Grub (Lilon korvaava graafinen käynnistyslataaja) jälkikäteen?

Jos haluaa asentaa grubin jälkeenpäin, niin
/sbin/grub-install /dev/hda (asentaa Grubin mbr:ään = pääkäynnistyslohkoon)
/sbin/grub-install /dev/hda3 (asentaa Grubin hda3:lle; hda1, hda2 jne. ovat Linuxissa käytettyjä kiintolevyn osioiden nimiä)

Nämä käskyt annetaan tietystikin konsolissa.

Jälkeenpäin käynnistyslataajan asetuksia voi muuttaa tiedostosta
/boot/grub/grub.conf

Joissakin distroissa asetukset ovat tiedostossa/boot/grub/menu.lst.

Lisätietoa Grubista löytyy sivuilta: http://www.gnu.org/software/grub/grub-faq.en.html ja http://www.tldp.org/HOWTO/Linux+Win9x+Grub-HOWTO/

Miten lisätään käynnistyviä osioita Grubiin?

Itselläni on edelleen käytössä Mandrake 9.0:n tekemä hyvin yksinkertainen viritys (ja kaikki Linuxit käynnistyvät oikein!):

timeout 7
color white/blue black/light-gray
i18n (hd0,9)/boot/grub/messages
altconfigfile (hd0,9)/boot/grub/menu.once
default 1

title Mandrake 9.0
kernel (hd0,9)/boot/vmlinuz-2.4.19-16mdk root=/dev/hde10  rw vga=791
initrd (hd0,9)/boot/initrd-2.4.19-16mdk.img

# title Mandrake9.1_b_2
# kernel (hd0,11)/boot/vmlinuz-2.4.21-0.pre3.1mdk root=/dev/hde12 rw vga=791 hdc=ide-scsi
# initrd (hd0,11)/boot/initrd-2.4.21-0.pre3.1mdk.img

title Mandrake 9.1 beta 3
kernel (hd0,11)/boot/vmlinuz-pre4-1mdk root=/dev/hde12 devfs=mount hdc=ide-scsi vga=791
initrd (hd0,11)/boot/initrd-pre4-1mdk.img
# Spectra Linux alkuper. kerneli

# title Spectra Linux 1.2
# kernel (hd0,10)/boot/vmlinuz-2.4.18-6pro root=/dev/hde11 rw vga=791 hdc=ide-scsi
# initrd (hd0,10)/boot/initrd-2.4.18-6pro.img

title Spectra Linux 1.2
kernel (hd0,10)/boot/vmlinuz-2.4.18-24.7.x rw root=/dev/hde11 hdc=ide-scsi vga=791
initrd (hd0,10)/boot/initrd-2.4.18-24.7.x.img

title SuSE 8.1 Professional
kernel (hd0,12)/boot/vmlinuz root=/dev/hde13 vga=788
initrd (hd0,12)/boot/initrd

# title Red Hat 8.0 alkuper. kerneli
# kernel (hd0,13)/boot/vmlinuz-2.4.18-14 ro root=/dev/hde14 hdc=ide-scsi vga=791
# initrd (hd0,13)/boot/initrd-2.4.18-14.img

# title Red Hat 8.0 tammikuu -2003 kerneli
# kernel (hd0,13)/boot/vmlinuz-2.4.18-19.8.0 ro root=/dev/hde14 hdc=ide-scsi vga=788
# initrd (hd0,13)/boot/initrd-2.4.18-19.8.0.img

title Red Hat 8.0
kernel (hd0,13)/boot/vmlinuz-2.4.18-24.8.0 ro root=/dev/hde14 hdc=ide-scsi vga=788
initrd (hd0,13)/boot/initrd-2.4.18-24.8.0.img

title Red Hat 8.1 beta
kernel (hd0,14)/boot/vmlinuz-2.4.20-2.2 ro root=/dev/hde15 hdc=ide-scsi vga=791
initrd (hd0,14)/boot/initrd-2.4.20-2.2.img

title Debian 3.0r0
kernel (hd1,0)/bt-usb-2.4.20 ro root=/dev/hda5 vga=788

title Windows 98
root (hd0,0)
chainloader +1

title OS/2 Boot Manager
root (hd0,1)
chainloader +1

Käynnistyslataajan tiedot edellä ovat hieman vanhoja (olen päivittänyt RH 9:iin, Mandrake 9.1:een jne.), mutta periaate on sama. Kommentilla (#) merkityt tiedot eivät näy käynnistysvalikossa, mutta halusin säästää ne kuitenkin valikossa toistaiseksi mukana.

Mikään näistä Linuxista ei osaa lisätä 'kilpailevia' distroja Grubin käynnistysvalikkoon, joten minun piti lisätä ne käsin. Sinänsä kummallista, koska kaikki distrot taas osaavat lisätä Windowsin tai Dosin automaattisesti mukaan. Outo juttu.

Grubin sisältö voi vaihdella eri distrojen kesken, mutta aina siinä on seuraavat osa-alueet:

Tieto, mille osiolle Grub on installoitu, itselläni (hd0,9)
Grub nimeää partitiot seuraavasti: (hd<Bios-nro>,<Partitio-nro>). Huom. Numerointi alkaa nollasta, siten esim. osiolla 10 sijaitsevan Grubin numero on 9!
Tieto, missä root-osio (/) on. Esimerkiksi Spectra Linux (hd0,10) on osiolla (eli partitiolla) 11 (/dev/hde11) ja Red Hat 8 (hd0,13) on osiolla 14 (/dev/hde14).
Kohta: kernel /boot/vmlinuz-versio_nro. Tieto, missä vmlinuz sijaitsee ja mahdolliset lisäoptiot.
Kohta: initrd/boot/initrd-versio_nro.img. Tieto, missä initrd sijaitsee (An initrd image is a kernel image that expects to use an INITial Ram Disk to mount a minimal root file system into RAM and use that for booting [infoa initrd:stä kernelin asennuksen yhteydessä]).

Älä anna kiintolevyni nimen (dev/hde) hämätä, koska minulla on kiintolevy viidennessä HPT370-liitännässä ja siksi levy näkyy hde:nä normaalin hda:n asemasta. Nimethän menevät Linuxissa (IDE-levy) näin: 1. levy = /dev/hda, 2. levy = /dev/hdb, 3. levy = /dev/hdc, 4. levy =/dev/hdd, 5. levy = /dev/hde jne.

Vielä lisää optioita käynnistysvalikosta:
default 1 Mikä ohjelma käynnistetään oletuksena (itselläni Mandrake 9.1 beta 2). Numerointi alkaa nollasta, joten default 0 käynnistäisi itselläni Mdk 9.0:n, default 2 Spectra Linuxin jne.
timeout 7 Kuinka monen sekunnin kuluttua oletuksena oleva järjestelmä käynnistetään. Itselläni käynnistetään siis Mdk 9.1 b 2 seitsemän sekunnin kuluttua.
title Mandrake 9.0 Grubin valikossa näkyvä nimi (voi vapaasti editoida).

Huom. Jos haluat lisätä Windowseja käynnistettäväksi Grubista, niin siinä käytetään chainloaderia seuraavasti:

title Windows XP
    rootnoverify (hd0,0)
    chainloader +1
    
title Windows 98
    rootnoverify (hd0,1)
    chainloader +1

Tässä esimerkissä Windows XP on osiolla 1 ja Win 98 osiolla 2.

Seuraavassa vielä selvennykseksi itselläni joskus aikaisemmin ollut Red Hatin Grub:

# grub.conf generated by anaconda
#
# Note that you do not have to rerun grub after making changes to this file
# NOTICE:  You have a /boot partition.  This means that
#          all kernel and initrd paths are relative to /boot/, eg.
#          root (hd0,6)
#          kernel /vmlinuz-version ro root=/dev/hda11
#          initrd /initrd-version.img
#boot=/dev/hda
default=1
timeout=10
splashimage=(hd0,6)/grub/splash.xpm.gz

title Red Hat Linux (2.4.18-17.8.0)
  root (hd0,6)
  kernel /vmlinuz-2.4.18-17.8.0 ro root=LABEL=/1
  initrd /initrd-2.4.18-17.8.0.img

title Red Hat 8.0
  root (hd0,9)
  kernel /vmlinuz-2.4.18-14 ro root=/dev/hda10
  initrd /initrd-2.4.18-14.img

title Red Hat 7.2
  root (hd0,10)
  kernel /vmlinuz-2.4.9-34 ro root=/dev/hda11
  initrd /initrd-2.4.9-34.img

title Windows 98
  rootnoverify (hd0,0)
  chainloader +1

Vertaa tätä entistä:

title Red Hat 8.0
  root (hd0,13)
  kernel /vmlinuz-2.4.18-14 ro root=/dev/hde14
  initrd /initrd-2.4.18-14.img

nykyiseen

title Red Hat 8.0 
  kernel (hd0,13)/boot/vmlinuz-2.4.18-14 ro root=/dev/hde14 
  initrd (hd0,13)/boot/initrd-2.4.18-14.img

Nämä ovat sama asia hieman toisista poikkeavasti esitettynä (osiot muutettu vastaaviksi ja ylimääräiset parametrit poistettu). Eri distrot lisäävät käynnistyvät käyttöjärjestelmät valikkoon hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla, mutta lopputulos on kuitenkin sama. Ei tämä nyt ollutkaan niin vaikeaa kuin ensisilmäyksellä vaikutti, eihän?

Kaksi kiintolevyä

Windows ensimmäisellä ja Linux toisella kiintolevyllä

Mutta mitä jos Red Hat olisikin toisella kiintolevyllä vastaavalla osiolla? Miten numerointi silloin menisi? Aivan yksinkertaisesti:

title Red Hat 8.0 
  kernel (hd1,13)/boot/vmlinuz-2.4.18-14 ro root=/dev/hdf14 
  initrd (hd1,13)/boot/initrd-2.4.18-14.img

Eli tässä tapauksessa ensimmäinen kiintolevy on /dev/hde, joten toinen levy on /dev/hdf (normaalisti /dev/hda ja /dev/hdb, jos levyt eivät ole esim. High Pointin HPT370-liitännässä kuten minulla). Huomaa myös, että (hd0,13) onkin nyt (hd1,13), koska ensimmäinen levy on 0 ja toinen 1!

Seuraava esimerkki on omasta kokoonpanostani, jossa käynnistyvänä levynä on /dev/hde ja toisena levynä /dev/hda (eli viidennessä ja ensimmäisessä master-liitännässä olevat kiintolevyt). Linuxit siis käynnistetään /dev/hde:llä olevasta Grubista (tämä levy on asetettu Biosista käynnistyväksi). Huomaa, että siinä onkin nyt (hd1,0) eikä (hd1,4) kuten olisi loogista. Miksi? Aivan yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla on levyllä Lilo osiolla /dev/hda1 ja root-osio on /dev/hda5.

title Debian 3.0r0
kernel (hd1,0)/bt-usb-2.4.20 ro root=/dev/hda5 vga=788

No entä sitten, jos Liloa ei ole asennettu ollenkaan? Silloin Debian käynnistyisi Grubista seuraavasti:

title Debian 3.0r0
kernel (hd1,4)/boot/bt-usb-2.4.20 ro root=/dev/hda5 vga=788

Huomaa myös Debianin hieman erilaiset käynnistysparametrit (initrd puuttuu kokonaan - valinnainen, asennetaan haluttaessa kernelipäivitysten yhteydessä)!

Katso myös malliksi, miten toisessa koneessani Windows ensimmäisellä ja Knoppix toisella levyllä tulevat toimeen keskenään :)

Linux ensimmäisellä ja Windows toisella kiintolevyllä

Vanhat Windowsit käynnistyvät vain ensimmäiseltä kiintolevyltä, joten jos Windows on toisella kiintolevyllä, sitä pitää huijata niin että se luulee olevansa ensimmäisellä levyllä kirjoittamalla Grubin käynnistysparametreiksi seuraavaa:

map (hd0) (hd1)
map (hd1) (hd0)

Mappaamalla siis vaihdettiin kiintolevyjen paikat 'virtuaalisesti' Windowsille, jotta se voisi käynnistyä.

Lilossa mappaus tehtäisiin seuraavasti:

  map-drive = 0X80
  to = 0x81

Mihin Grub tulisi asentaa, kun asennan useita distroja?

Itse olen asentanut Grubin käynnistysosion ensimmäiseen sektoriin ja tehnyt käynnistysdisketin asennuksen yhteydessä, jolla saan distron käyntiin. Näin siis ensimmäisen Linuxin asennuksen yhteydessä. Myöhemmissä asennuksissa en ole enää viitsinyt tehdä edes käynnistysdiskettiä vaan olen luntannut tarvittavat tiedot Grubiin /boot/grub-hakemistosta. Jos et asenna Grubia ollenkaan distron asennuksen yhteydesssä, niin sen voi asentaa jälkikäteen komennolla /sbin/grub-install ja osio, jolle haluat sen asentaa (esim. /sbin/grub-install /dev/hda3). Yleensä ei tarvitse edes mainita hakemistoa (/sbin), jossa grub-install -ohjelma on, koska /sbin-hakemisto on valmiina polussa.

Usein Grub asennetaan mbr:ään komennolla /grub-install /dev/hda. Sen voi asentaa myös kiintolevyn erilliselle boot-osiolle 8 gigan rajan alapuolelle kuten itse olen tehnyt (rajoitus ei koske enää uusimpia Grub-lataajia).

Windows XP:n asennus kadotti Grubin, mitäs nyt tehdään?

Ensinnäkin: Windows XP:n asennus tosiaankin kadottaa Grubin, joten varaudu tähän, jos asennat XP:n jälkeenpäin koneellesi!

Helpoin tapa palauttaa Grub on käynnistää Linux käynnistysdisketiltä (jos olet tehnyt sellaisen ja tietysti olet!) ja kirjoittaa konsolissa:

/sbin/grub-install /dev/hda

kuten edellä mainitsin kohdassa: Miten asennetaan Grub jälkikäteen?.

Toinen (vaikeampi) tapa on käynnistää Linux asennus-CD:ltä ja kirjoittaa kohdassa: boot: linux rescue. Tämän jälkeen pitää tietää osio, jolle Linux on asennettu, jotta pääsisit ylipäänsä tekemään mitään muutoksia. Voit myös kirjoittaa suoraan rescue root=/dev/hdxX, jossa x = ide-levyn tunnus ja X = root-osion tunnus Linuxissa. Seuraavaksi palauta Grub kuten edellä neuvottiin. Sitten vaan Ctrl-Alt-Del (uudelleen käynnistys). Mitä siis oikeastaan tehtiin? Linux käynnistettiin ensin rescue-tilassa ja sitten luotiin mbr (Master Boot Record) uudelleen. Nyt Grubin pitäisi olla taas näkyvissä.

No ei sitä 'ihan oikeasti' tarvitse tehdä noin monimutkaisesti. Lähes kaikissa uusimmissa distroissa on jonkinlainen System Recovery -mahdollisuus käynnistämällä kone ensimmäiseltä käynnistys-CD:ltä. Näin esim. voidaan palauttaa entinen käynnistyslataaja, ks. malliksi mandrake92.htm#rescue :)

Tee Grubista buuttidisketti!

Lähes jokainen aloittelija sotkee jossakin vaiheessa käynnistyslataajan ja pahimmassa tapauksessa mikään käyttöjärjestelmä ei enää käynnisty normaalisti. Itse olen kopioinut Grubin käynnistystiedot buuttaavaksi disketiksi ja tehnyt siitä sitten buuttaavan CD:n, jolla saan kaikki käyttöjärjestelmät välittömästi käyntiin. Minulla on siis buutti-CD, joka käynnistää Grubin, josta voin käynnistää Linuxit, Windowsin ja OS/2:n Boot Managerin.

Buuttidisketti tehdään sivun http://www.gnu.org/software/grub/grub-faq.en.html#q4 ohjeiden mukaan, joista olen tehnyt suomennetun 'rautalankamallin' Tee Grub-buuttidisketti!

Buuttidisketti (Grub tai Lilo) on siinäkin mielessä kätevä, että itse kerneli ladataan kiintolevyltä ja disketiltä ladataan vain käynnistyslataaja. Lataajan käynnistys lukee diskettiä vain pari sekuntia :)

Lilon buuttidisketti

Lilon boottidisketin voi tehdä sivuni Knoppix ohjeen mukaan:

# lilo -b /dev/fd0

Miten tehdään Linuxin buuttikorppu?

Jos asennuksen yhteydessä jäi buuttikorppu tekemättä, niin ei syytä huoleen. Kirjoita konsolissa superuserina (su tai su - distrosta riippuen ja anna rootin salasana) mkbootdisk ja buuttikorppu on kohta valmis (näin ainakin Red Hatissa ja Mandrakessa)! Poistu superuserin tilasta kirjoittamalla exit.

Normaali Red Hatin buuttikorppu ei sisällä muuta kuin kernelin ja muut boottaamiseen tarvittavat tiedostot (ei sisällä esim. fdiskiä kuten Windowsissa):
boot.msg
initrd.img
Ldlinux.sys
syslinux.cfg
vmlinuz

Malliksi vielä buuttikorpun syslinux.cfg:n sisältö Spectra Linuxista (RH 7.3 -pohjainen):

default linux
prompt 1
display boot.msg
timeout 100
label linux
  kernel vmlinuz
  append initrd=initrd.img hdc=ide-scsi root=/dev/hde11

Syslinux.cfg on luonnollisesti kaikkien distrojen buuttidisketeissä vastaavanlainen. Tärkeää on, että juuriosio (root, /) on oikein (minulla tässä /dev/hde11).

Muissa distroissa käynnistyslevyke saatetaan tehdä hieman toisella tavalla, mutta 1. asennus-CD:llä on aina ohjeet, miten buuttikorppu tehdään sekä Dosissa että Linuxissa. Esimerkiksi SuSE 8.1:ssä buuttikorppu tehdään menemällä 1. CD:n boot-hakemistoon ja kirjoittamalla konsolissa

dd if=bootdisk of=/dev/fd0u1440

Levykeasemassa pitää tietysti olla tyhjä korppu. SuSEssa on kyllä myös graafinen apuohjelma (YaST Control Center), josta voi tehdä buuttikorpun vaivattomasti. Tai sitten sen voi tehdä SuSEn konsolissa yksinkertaisesti komennolla:

mkboot

SuSE 8.1:n buuttikorppu sisältää seuraavat tiedostot:
Bootlogo
Ldlinux.sys
Linux
Message
Syslinux.cfg

Debian 3.0:n käynnistysdisketin tiedostot (buuttikorppu tehdään komennolla mkboot tai mkrescue):
Ldlinux.sys
Linux.bin
Message.txt
Syslinux.cfg

Huom. Debianissa mkboot tekee käynnistysdisketin, josta käynnistyy Lilo. Voit muokata Liloa seuraavasti (esim. vi-editori):

mount /dev/fd0 /mnt
cd /mnt
vi lilo.conf
lilo -C lilo.conf
cd
umount /dev/fd0

Vi-editorin tilalla voit tietysti käyttää mitä tahansa editoria, jota olet tottunut käyttämään. Oma suosikkini on Midnight Commander, joka käynnistetään mc.

Mandrake 9.0:n käynnistysdisketin tiedostot (tehdään komennolla mkbootdisk):
boot.msg
initrd.img
ldlinux.sys
syslinux.cfg
vmlinux

Systeemin palautus Knoppix-CD:n avulla

Jos kohdallasi on kaikki mahdollinen mennyt pieleen eikä kone käynnisty ja käynnistysdisketti on jäänyt tekemättä (tai ei toimi), niin peli ei ole siitäkään huolimatta menetetty!

Lähes kaikissa uusimmissa distroissa on jonkinlainen System Recovery -mahdollisuus käynnistämällä kone ensimmäiseltä käynnistys-CD:ltä. Näin esim. voidaan palauttaa entinen käynnistyslataaja, ks. malliksi mandrake92.htm#rescue.

Toinen mahdollisuus on käyttää Knoppix-CD:tä (tai jotain muuta rescue-CD:tä) ja kirjautua konsolista pääkäyttäjäksi toiselle osiolle chroot-käskyllä ja tehdä sieltä tarvittavat huoltotoimenpiteet. Tällainen mahdollisuus Linuxeissa on erittäin tärkeä esim. silloin, kun Lilo tai Grub on sekaisin eikä buuttidiskettiä ole tehty.

knoppix@ttyp0[knoppix]$ su
root@ttyp0[knoppix]# mount /dev/hda1 /mnt/hda1
root@ttyp0[knoppix]# chroot /mnt/hda1
root@Knoppix:/#

Ensin vaihdetaan konsolissa rootiksi (su) ja sen jälkeen liitetään osio (huom. sekä /dev että /mnt ja haluttu osio), jonka jälkeen vaihdetaan liitetylle osiolle (chroot), ks. kuva chrootin käytöstä. Voit nyt siis tehdä osiolla kaikkea tarvittavaa pääkäyttäjänä aivan samoin kuin olisit kirjautunut sinne sisälle suoraan!

Myös IBM on huomannut Knoppixin mahdollisuudet, josta osoituksena on artikkeli IBM:n sivulla Knoppixin käyttämisestä pelastus-CD:nä: System recovery with Knoppix.

Toimivatko Windows-ohjelmat Linuxissa?

Ohjelmat vaativat toimiakseen Wine-api:n (ohjelmointirajapinnan, Application Program Interface) ja vain pieni osa ohjelmistoista suostuu siitä huolimatta toimimaan Linuxissa. Sama api-ongelma on myös Lindowsissa (nyk. Linspire) vaikka Lindowsista onkin lehdistössä kirjoitettu paljon (yleensä positiivisessa mielessä) ja lukijoille on annettu mielikuva, että ongelma olisi jo ratkaistu, mutta se ei pidä paikkaansa. Edelleen 32-bittisten Windows-ohjelmien tuki on lähinnä lapsenkengissä ja vain harvat niistä toimivat Linuxissa. Tilanne ei tule muuttumaan, jos Windowsia ei pakoteta jollakin tavoin raottamaan ohjelmointirajapintojaan yleisesti. Winen toiminnan hahmottaa paremmin, jos sitä ajattelee Windows-emulaattorina vaikkei se sitä tarkalleen ottaen olekaan Remember, Wine Is Not a (CPU) Emulator (Wine is an Open Source implementation of the Windows API on top of X and Unix).

Joidenkin Windows-ohjelmien kohdalla joutuu tekemään pientä 'käsinsäätöä', johon löytyy hyvät ohjeet sivulta http://frankscorner.org/. Ohjeilla pitäisi saada mm. Dreamweaver MX, Photoshop 7.0, MS Office 2000, Nero 6.0, Kazaa Lite toimimaan... (muista, että tekijänoikeuslaki (404/61) 12§ sallii musiikkitiedostojen lataamisen omaan käyttöön, mutta niitä ei saa panna tarjolle muiden ladattavaksi).

Itse olen asentanut Winen Mandrake 9.1:een suoraan netistä Mandraken urpmi-ohjelmalla (urpmi wine) ja yllätyksekseni Windowsin apuohjelmat, Notepad, WordPad, PBrush jne. toimivat ongelmitta (käyttö esim. 'wine notepad' tai suoraan 'notepad'). Myös SuSE 8.1:een olen asentanut Corel Photo Paint 9:n (for Linux), joka toimii ongelmitta Winen kautta.

Mutta miksi et käyttäisi natiivia Linux-ohjelmaa, jos sellainen on olemassa? Luettelo sivulla The table of equivalents / replacements / analogs of Windows software in Linux sisältää melko kattavan vertailun Windows-ohjelmia vastaavista Linux-ohjelmista. Samoin sivulla Make a transition Overview on hyvin ajan tasalla oleva ja helppokäyttöinen vertailutaulukko.

Toimivatko Dos-ohjelmat Linuxissa?

Dos-ohjelmat vaativat toimiakseen Linuxissa Dosemu- ja FreeDOS-ohjelmat (tulevat yleensä yhdessä dosemu-freedos-pakettina), ks. kuva Dosemusta. Täydelliset Dosemun käyttöohjeet löytyvät sivulta Dosemu HOWTO.

Toimivatko Windows-pelit Linuxissa?

Sivulla Linuxgames on mainittu joitakin Linuxissa toimivia suosittuja pelejä, joista osa saattaa olla alun perin Windows-pelejä. Windows-pelit vaativat aina Wineen toimiakseen Linuxissa, mutta kaikki pelit eivät kuitenkaan siinä toimi.

Tutustu myös maksulliseen Wine-versioon sivulla http://www.transgaming.com/ ja ilmaiseen CVS-versioon (WineX CVS) sivulla http://transgaming.org/.

Vilkaise myös sivustoa www.tuxgames.com/, jolla on mainittu kutakuinkin kaikki Linuxissa toimivat kaupalliset pelit. Ja löytyyhän pelejä vielä täältäkin: http://happypenguin.org/ :)

Voiko Linuxin kautta etäkäyttää Windowsia ja toisinpäin?

Uusimmissa distroissa on valmiina ilmainen VNC Viewer (VNC = Virtual Network Computing), jonka kautta Windows näkyy Linuxin ikkunassa, ks. http://www.realvnc.com/ (ks. myös sivu KDE Desktop Sharing). Tutustu myös VNC:n tunnelointiin SSH2:n kautta (tietoturvan takia) http://www.shebeen.com/vnc_ssh/ ja suomenkieliseen ohjeeseen VNC:n käyttöönotto.

Toinen hyvä ohjelma vastaavaan käyttöön on rdesktop, jota monet pitävät Windowsin etäkäyttöön vnc:tä parempana. Ohjelma tulee useimpien distojen mukana asennus-CD:llä.

Linuxia voit taas käyttää Windowsista käsin asentamalla VNC-palvelin (server) Linuxiin ja asiakas (client) Windows-koneeseen. Käynnistä tämän jälkeen clientti Windowsin menusta (Start - RealVNC - Run VNC Wiewer) ja kirjoita serverin (Linux) ip-osoite tyhjään listaan (Connection details). Katso lisätietoa sivulta http://www.realvnc.com/gettingstarted.html.

Kun VNC-palvelin käynnistetään ensimmäisen kerran, niin vncserver-sripti luo $HOME/.vnc/xstartup-tiedoston, jossa määritellään, mitä sovelluksia ajetaan käynnistyksen yhteydessä (ks. lisätietoa http://www.realvnc.com/faq.html#grey). Oletuksena käynnistyy twm-ikunanamanageri ja xterm-ikkuna. Jos nämä sovellukset eivät käynnisty, ruutu näkyy harmaana. Yleisin syy ongelmaan on, että sovellukset eivät ole käyttäjän polussa (ks. virheilmoitukset $HOME/.vnc/host:display#.log-tiedostosta). Jos haluat KDE:n käynnistyvän oletuksena, kommentoi twm ja xterm pois ja lisää "startkde &" tilalle.

Voit myös käynnistää VNC-palvelimen niin että se käyttää XDMCPX-protokollaa (XDMCPX = Display Manager Control Protocol). Mielenkiintoinen arkikkeli asiasta on Linux Magazinen sivulla Simplifying Remote VNC Logins. XDMCPX on tuttu LTSP:sta (LTSP = Linux Terminal Server Project) http://www.ltsp.org/.

Voit myös asentaa X-palvelimen Windows-koneeseen, ks. http://www.cygwin.com/xfree/.

Voiko Windowsia ajaa Linuxin kautta?

Ohjelmalla VMware tämä on todellakin mahdollista! Katso kuvaruutukaappauksia.

Myös Win4lin saattaa olla kiinnostava tuttavuus: http://www.netraverse.com/, jonka avulla voidaan ajaa Windows 95/98/ME-käyttöjärjestelmiä Linuxissa.

Näistä kahdesta VMWare on monipuolisempi, koska sen avulla voidaan ajaa myös NT- / W2K- / XP-käyttöjärjestelmiä tai vaihtoehtoisesti Linuxia Windowsin kautta. Ainoa 'haittapuoli' näissä ohjelmissa on niiden maksullisuus ;)

VMWarea vastaava ilmainen pc-emulaattori on Bochs, http://bochs.sourceforge.net, joka kylläkin on vielä kehitysasteella. Sen kehitystä kannattaa kuitenkin seurata. Myös Plex86 on vaihtoehto VMWarelle, VirtualPC:lle ja muille vastaaville tuotteille.

Kuinka FAT32- ja NTFS-osio (Windows) saadaan näkyviin Linuxissa?

Windows-osio saadaan näkyviin ja tiedostoja voidaan käyttää vasta, kun osio on mount-käskyllä otettu käyttöön Linuxissa:

mount -t vfat /dev/hda1 /mnt/Windows

Vinkki: osiot, joita ei haluta liittää automaattisesti, kannattaa kuitenkin lisätä fstabiin mutta lisää riville noauto niiden osioiden kohdalle, joita et halua liitettävän automaattisesti seuraavan esimerkin mukaan:

/dev/hda1 /mnt/hda1 vfat noauto,users,exec,umask=000 0 0

Nyt voidaan edellä oleva hda1-osio liittää ja irrottaa yksinkertaisesti 'mount /dev/hda1' ja 'umount /dev/hda1' kirjoittamatta koko rimpsua:)

Tässä tapauksessa mnt-hakemistoon on luotu valmiiksi alihakemisto Windows ja Windows on osiolla hda1 (muuta tiedot omaa kokoonpanoasi vastaavaksi). Windows-nimen tilalla voi tietysti käyttää mitä tahansa muutakin nimeä, millä haluat Windowsin näkyvän Linuxissa ja osion voi mountata muuallekin kuin mnt-hakemiston alihakemistoksi, mutta tuo mnt on jonkinlainen oletushakemisto ja ehkä siksi luonnollisin paikka asemille, joiden halutaan näkyvän Linuxissa. Huomaa vielä, että FAT32-osion osiotyyppi on vfat ja NTFS-osion osiotyyppi on ntfs.

Mount-käsky toimii vain uudelleen käynnistykseen asti, jos asemaa ei ole liitetty hakemistorakenteeseen lisäämällä /etc/fstab-tiedostoon edellä mainittu mounttauskäsky:

/dev/hda1 /mnt/Windows vfat defaults 0 0

Tässä esimerkissämme vfat (FAT32-osio) on hda1 (C-asema Windowsissa). Malliksi vielä fstab-tiedosto omalta koneeltani:

LABEL=/1      /                 ext3    defaults        1 1
none          /dev/pts          devpts  gid=5,mode=620  0 0
none          /proc             proc    defaults        0 0
none          /dev/shm          tmpfs   defaults        0 0
/dev/hde9      swap             swap    defaults        0 0
/dev/cdrom    /mnt/cdrom        iso9660 noauto,owner,kudzu,ro 0 0
/dev/cdrom1   /mnt/cdrom1       iso9660 noauto,owner,kudzu,ro 0 0
/dev/fd0      /mnt/floppy       auto    noauto,owner,kudzu 0 0
/dev/hde1     /mnt/windows      vfat    defaults  0 0
/dev/hde10    /mnt/mandrake90   auto    defaults  0 0
/dev/hde11    /mnt/spectra12    auto    defaults  0 0   
/dev/hde12    /mnt/mandrake91   auto    defaults  0 0
/dev/hde13    /mnt/suse81       auto    defaults  0 0
/dev/hde15    /mnt/debian30     auto    defaults  0 0

Huom! Yhden liitoksen kaikki tiedot pitää olla samalla rivillä, mutta ylimääräisten välilyöntien tai sarkainten määrällä ei ole merkitystä. Jos fstab-tiedostoon on tehty muutoksia, niin seuraavaksi ajetaan superuserina (su tai su -)

mount -a

...joka päivittää fstabin ilman koneen uudelleen käynnistystä. Liitetyt laitteet näet pelkällä mount-komennolla.

Katso vielä df-komennolla (disk free) [tapsa@tapsa tapsa]$ df hakemistorakenteeseen liitettyjen asemien vapaana oleva ja käytetty levytila.

Mount, mtab, mounts, fstab?

Hakemistopuuhun liitetyt laitteet näet pelkällä mount-komennolla kuten edellisessä luvussa mainittiin.

tapsa@abc:~$ mount
/dev/hdb5 on / type ext3 (rw,errors=remount-ro)
proc on /proc type proc (rw)
devpts on /dev/pts type devpts (rw,gid=5,mode=620)
sysfs on /sys type sysfs (rw)
usbdevfs on /proc/bus/usb type usbdevfs (rw)
automount(pid1386) on /mnt/auto type autofs (rw,fd=5,pgrp=1386,minproto=2,maxproto=4)

Mikä sitten on /etc/mtab-tiedosto? Tiedosto mtab listaa tällä hetkellä liitetyt laitteet eli aktiivisena olevat osiot. Mtab päivittyy automaattisesti aina kun mount-komentoa käytetään. Huomaa, että muutokset liitoksissa pitää aina tehdä /etc/fstab-tiedostoon - ei mtabiin!

tapsa@abc:~$ cat /etc/mtab
/dev/hdb5 / ext3 rw,errors=remount-ro 0 0
proc /proc proc rw 0 0
devpts /dev/pts devpts rw,gid=5,mode=620 0 0
sysfs /sys sysfs rw 0 0
usbdevfs /proc/bus/usb usbdevfs rw 0 0
automount(pid1386) /mnt/auto autofs rw,fd=5,pgrp=1386,minproto=2,maxproto=4 0 0

Voit myös hakea tiedot liitetyistä tiedostojärjestelmistä suoraan kerneliltä cat /proc/mounts. Proc-hakemistoa ei ole olemassa kiintolevyllä vaan se on kernelin muistiin luoma virtuaalitiedosto.

tapsa@abc:~$ cat /proc/mounts
rootfs / rootfs rw 0 0
/dev/root / ext2 rw 0 0
proc /proc proc rw 0 0
devpts /dev/pts devpts rw 0 0
sysfs /sys sysfs rw 0 0
usbdevfs /proc/bus/usb usbdevfs rw 0 0
automount(pid1386) /mnt/auto autofs rw 0 0

Seuraavassa on malli fstab-tiedostossa, jossa mainitut osiot liitetään automaattisesti käynnistyksen yhteydessä.

tapsa@abc:~$ cat /etc/fstab
# /etc/fstab: filesystem table.
#
# filesystem  mountpoint  type  options  dump  pass
/dev/hdb5  /  ext3  defaults,errors=remount-ro  0  1

proc  /proc  proc  defaults  0  0
/dev/fd0  /floppy  vfat  defaults,user,noauto,showexec,umask=022  0  0
usbdevfs  /proc/bus/usb  usbdevfs  defaults  0  0
sysfs  /sys  sysfs  defaults  0  0
/dev/dvd /dvd  iso9660  defaults,ro,user,noexec,noauto  0  0
/dev/cdaudio /cdaudio  iso9660  defaults,ro,user,noexec,noauto  0  0
# Added by KNOPPIX
  
# Added by KNOPPIX
/dev/hdb1 none swap defaults 0 0
tapsa@abc:~$

Voivatko virukset levitä Linuxissa kuten Windowsissa?

Virusten on vaikea levitä Linuxissa, koska käyttäjillä on normaalisti rajoitetut oikeudet ja root-tunnusta ei käytetä kuin ylläpitoon. Mutta kyllä Linux-viruksiakin kiertää tälläkin hetkellä kentällä toimintakykyisinä 6-7 kpl: Ramen, Lion, BoxPoison, OSF, Scalper ja sen muunnos Slapper. Yhteensä Networks Associates Laboratoriesin virustorjuntaryhmä (McAfee) on havainnut jopa 170 Linux-tietokoneita varten ohjelmoitua virusta ja troijalaista (joulukuu -02). Eli mitä tämä tarkoittaa? Pitääkö hankkia virustorjuntaohjelma?

Katsotaanpa asiaa tarkemmin: Edellä mainitsemistani viruksista / madoista Ramen, Lion, Scalper ja Slapper leviävät vain verkossa auki olevien tietoturvareikiä sisältävien palvelujen kautta (wu-ftpd, rpc.statd, lpd, bind, Apache, OpenSLL). Jos ei aja tarpeettomia palveluja (hyvin harva tarvitsee esimerkiksi omaa ftp-palvelinta) tai rajoittamalla pääsy näihin palveluihin (esim. lpd), näistä madoista ei ole haittaa. Jos em. palveluja ajaa, niin tietoturvapäivitykset on syytä asentaa. Kaikki Linux-virukset / madot hyödyntävät tietoturva-aukkoja, joihin on ollut saatavana korjaus lähes välittömästi, kun aukko on havaittu, ja jos em. 'haitalliset' ohjelmat ovat alkaneet levitä, niin palvelimen ylläpitäjä voi syyttää vain omaa laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään (no toki suurissa verkoissa asia ei ole näin yksinkertainen - päivitykset jäävät usein aikapulan takia tekemättä).

Linux / Osf on taas edellisistä poikkeavasti "perinteinen" ajettaviin tiedostoihin tarttuva virus. Mutta tämä virus ei tietenkään tartu, jos ei aja sitä sisältävää ohjelmaa :) Ja vaikka virus ohjelman ajaisikin, niin se ei pystyisi tarttumaan järjestelmään, jos ohjelmaa ei aja rootin oikeuksilla. Eli älä aja ohjelmia rootin oikeuksilla, jos se ei ole välttämätöntä. Voit ajaa ohjelmia väliaikaisesti rootin oikeuksilla KDEn työpöydältä Alt-F2, kirjoittamalla ajettavan ohjelman nimen sekä valitsemalla lisävalikosta, että ohjelma ajetaan toisena käyttäjänä (root), ks. kuva KDE:stä.

Artikkeli Why Linux is Not Immune to ILOVEYOU-style Worms saattaa myös olla kiinnostavaa luettavaa tietoturvasta huolestuneille.

Palvelimia ylläpitävien kannattaa lukea artikkeli The Rise of the Spammers, koska myös Linux-kone voi päätyä roskapostin (spam) lähettäjäksi. Samoin kannattaa lukea Linux Security HOWTO -opas.

Linuxiin on saatavissa myös ilmaisia virustorjuntaohjelmistoja kuten AntiVir for Linux Workstation ja F-Prot Antivirus for Linux. F-protille on olemassa myös graafinen käyttöliittymä QtFprot, ks. myös sivu http://www.linuxsoft.cz/screenshot_img/1336-a.jpg.

Tutustu myös suomalaiseen, virustorjuntaan keskittyneeseen sivustoon http://www.virustorjunta.net/, GNU/Linux-käyttäjän tietoturvaoppaaseen, http://www.linux.fi/tietoturva/ ja Tietoturvaoppaaseen http://www.tietoturvaopas.fi/. Linux-käyttäjille ei onneksi ole paljon kerrottavaa :)

Testaa myös selaimesi turvallisuus sivulla http://bcheck.scanit.be/bcheck/showresults.php. Käy myös testaamassa sivulla https://grc.com/x/ne.dll?bh0bkyd2, mitä tietoja koneesi näyttää julkisesti netissä! Saatat yllättyä...

Palomuuri ja NAT

Distroissa, joissa on 2.4-sarjan kerneli, on mukana myös iptables-palomuuriohjelmisto (vanhemmissa kerneleissä ipchains). Jokaisen tulisi pohtia, mitä palomuuriasetuksia tarvitsee (oletus Red Hatissa: medium). Jos kone on jatkuvasti netissä, niin "high"-asetus on harkinnan arvoinen. Lisätietoja palomuurin käytöstä ja konfiguroinnista löytyy sivulta http://www.netfilter.org/. Kokeile myös automaattista palomuuriasetusten generointia sivulla http://easyfwgen.morizot.net/gen/ (Easy Firewall Generator for IPTables).

Jos NAT (Network Address Translation, kutsutaan usein myös nimellä masquerading) on tarpeellinen, lue ohjeet sen käytöstä NAT-HOWTO -sivulta http://www.netfilter.org/documentation/HOWTO//NAT-HOWTO.html.

Myös helposti konfiguroitava, palomuurikäyttöön suunniteltu, SmoothWall-distro on suosittu Linux-käyttäjien keskuudessa. Smoothwall on tarkoitettu toimimaan omalla kiintolevyllään erillisellä koneella (486 käy hyvin n. 200 Mt:n kiintolevyllä!). Toinen nimenomaan palomuurikäyttöön suunniteltu Linux on CD:ltä toimiva Keeper Linux. Mainittakoon vielä LEAF - Linux Embedded Appliance Firewall, joka sopii hyvin palomuurikoneen pystyttämiseen.

Älä tee rootina (root = pääkäyttäjä) muita kuin huoltotoimenpiteitä ja asennuksia!

Linuxia ei ole normaalisti syytä käynnistää rootin oikeuksin (pääkäyttäjänä). Tavallisena käyttäjänä (userina) ei voi tuhota systeemiään, ainoastaan oman kotihakemistonsa! Samoin mahdolliset madot tai virukset eivät pääse näin tuhoamaan koko systeemiä. Tavallinen käyttäjä saa rootin oikeudet väliaikaisesti kirjoittamalla konsolissa su (joissakin distroissa su -) ja antamalla rootin salasanan. Näit voit tehdä ohjelma-asennuksia ja huoltotoimenpiteitä. Pääkäyttäjän tilasta poistutaan komennolla exit. Joissakin distroissa X:ään (graafiseen tilaan) ei pääse edes kirjautumaan rootina (esim. Debian) oletusasetuksilla.

Miten saan Linuxin ja Windowsin näyttämään samaa aikaa?

Linuxissa olisi selkeintä asettaa BIOS-kello (CMOS clock) UTC-aikaan, koska kaikki Unix-tyyppiset käyttöjärjestelmät käyttävät sisäisessä aikalaskennassaan UTC-aikaa (UTC = Universal time zone, entinen GMT = Greenwich mean time). Silloin myös siirtyminen kesä / talviaikaan tapahtuisi aina automaattisesti.

Jos koneessa on sekä Windows ja Linux, niin ongelman aiheuttaa Windowsin Linuxista poikkeava tapa käyttää aikalaskennassa paikallisaikaa (local time). Ongelman saa ratkaistua vain asettamalla myös Linuxin käyttämään paikallisaikaa Windowsin tapaan. Muuten Linuxin aika on kesäaikana kolme tuntia Windowsia edellä ja normaaliaikana - niin laskepa se itse :)

Linuxin ohjelmista ja laitteistovaatimuksista

Onko Linuxille varteen otettavaa toimisto-ohjelmistoa?

MS-Officea vastaava paketti on OpenOffice, http://www.openoffice.org/ ja siihen saa myös suomenkielisen tavutuksen ja oikoluvun (Soikko) sivulta http://www.hut.fi/~pry/soikko/. Suomenkielisen Open Officen voi imuroida sivulta http://fi.openoffice.org/lokalisointi.html. OpenOffice tulee uusimpien distrojen mukana (ei kyllä aina suomenkielisenä) ja sen voi asentaa paketinhallinnan kautta joko asennuksen yhteydessä tai myöhemmin.

OpenOfficen Linux-versiossa ulkoasuongelmat vähenevät huomattavasti, jos asentaa Microsoftin fontit (TrueType core fonts) http://corefonts.sourceforge.net/. Huom, MS-fonttien käyttö Linuxissa on luvallista, mutta vain alkuperäisessä muodossa (exe). Lue tarkkaan asennusohjeet! Joissakin uusimmissa distroissa (esim. SuSE 8.2) MS-fontit voi asentaa paketinhallinnan kautta vaivattomasti.

MS Core Fonts -paketin voi asentaa Debianissa kätevästi Aptilla:

# apt-get install msttcorefonts

SuSE on onnistunut saamaan myös MS Officen toimimaan Linuxissa. Lue lehdistötiedote SuSE Linux Brings Microsoft Office to the Linux Desktop.

Myös linkkiin http://www.codeweavers.com/products/office/ kannattaa tutustua, jonka kautta MS Office 2000 ja 97 toimii täysin ja Microsoft Office XP:stä mm. Word, Excel ja PowerPoint. CrossOver Office maksaa n. 55 euroa.

Myös Win4lin saattaa olla kiinnostava tuttavuus: http://www.netraverse.com/, jonka avulla voidaan ajaa Windows 95/98/ME-käyttöjärjestelmiä Linuxissa.

What about business?

OpenCRM on CRM/ERP sovellus: http://opencrm.oezdiller.com/. Ja ominaisuuksia on riittämiin: It organizes the relationships of customers and suppliers and connects the needs of different departments to one system. It lets you write invoices, control and manage your stock, acquire new customers, manage tasks and appointments, control your dunning processes, manage your orders, use cash desk components such as drawers, displays, and barcode scanners, and more. It is easy to use, multilingual, and platform independent, lets you have Mobile clients, is scriptable, and comes with a built-in report designer.

Ja toinen ohjelma: http://www.sql-ledger.org/ (SQL-Ledger is a double entry accounting system). Varastonhallinta, myynti, laskutus - pitäisi hoitua näillä softilla :) Katso myös pari vuotta vanha suomenkielinen sivu http://www.kyamk.fi/~oh0jari/Ledger-sivut/sql_ledger/.

Onko Linuxille CAD-ohjelmaa?

Linuxille on ollut jonkin aikaa hyvä 2D CAD -ohjelma, http://www.qcad.org/index.php3, ks. kuvaruutukaappaus QCadista.

3-D CAD on hieman tuoreempi asia Linuxissa, mutta ohjelmia alkaa jo löytyä: http://pfrostie.freeservers.com/cad-tastrafy/. Sivulla on linkkejä ohjelmiin, joiden vakaat versiot (stable) ovat maksullisia (kuitenkin kohtuuhintaisia). GPL-ohjelmia löytyy myös (siis ilmaisia), mutta ne ovat käsittääkseni vasta testausvaiheessa (testing) eivätkä näin ollen ole sopivia tuotantokäyttöön.

Miksi kaikki sivut eivät näy Linuxissa 'oikein'?

Linuxissa yleisimmin käytettävät selaimet ovat Mozilla, Opera, Galeon ja Konqueror. Näiden selaimien uusimmat versiot näyttävät CSS:n (Cascading Style Sheets) oikein toisin kuin Windowsin Internet Explorer, joka hyväksyy myös epästandardin ja epäkelvon CSS:n, ks. http://gamma.nic.fi/~tapio1/Opetus/IE5_5.php3.

Syy Linuxissa toimimattomiin sivuihin on siis sivujen tekijöissä, jotka eivät noudata http://www.w3.org/:n määrittelemiä standardeja kuten myös Microsoftissa, joka käyttää hallitsevaa markkinaosuuttaan hyväksi omien epästandardien selainkohtaisten laajennusten toteuttamiseksi. Nettisivujen oikeellisuuden voi tarkistaa sivulla http://validator.w3.org/.

Jos kuitenkin välttämättä haluat käyttää IE:tä myös Linuxissa, niin sekin kyllä onnistuu (IE 5.0 ja 5.5) sivun http://frankscorner.org/ ohjeiden mukaan toimimalla :)

Linux & Bluetooth

Bluetooth-tuki on valmiina kernelissä 2.4.19 ja aikaisempiin versioihin sen saa toimimaan kernelin päivityksellä (patch) http://www.holtmann.org/linux/kernel/. Tuetut Bluetooth-laitteet löytyvät sivulta http://www.holtmann.org/linux/bluetooth/devices.html, mutta periaatteessa kaikkien bluetooth-laitteiden pitäisi toimia Linuxissa (itselläni on tosin kokemusta vain Epoxin usb-väyläisestä BT-DG02-bluetooth-sovittimesta, joka toimii hyvin vaikka sitä ei mainitakaan listassa). Lue lisää BlueZ:sta linkistä http://bluez.sourceforge.net/. Yksityiskohtainen seloteko Bluetooth + GPRS -yhdistelmän asennuksesta Debianiin löytyy linkistä http://www.hut.fi/u/kehannin/bluetooth/bluetooth.html. Sivulla http://kotinetti.suomi.net/mcfrisk/linux_gprs.html on vielä sitäkin yksityiskohtaisempi ohje asennuksesta (gprs + Bluetooth, IrDA, sarjakaapeli). Jos käytät SuSEa, vilkaise myös ohjetta sivulla http://www.nic.fi/~oh2lcp/wb/SuSE.html (WebBox GPRS - modeemin asennus SuSE 8.0 + DNA-liittymälle).

Katso myös oma Bluetooth ja gprs-sivuni!

Gprs ja bluetooth

Itse asensin Bluez-paketeista Debianiin vain bluez-utils ja libbluetooth1 -paketit. Käänsin myös uuden 2.4.20 kernelin usb ja bluetooth -tuella. Seuraavassa on kernelini konfigurointitiedoston vastaavat osat:

#
# USB support
#
CONFIG_USB=y
# CONFIG_USB_DEBUG is not set

#
# Miscellaneous USB options
#
CONFIG_USB_DEVICEFS=y
# CONFIG_USB_BANDWIDTH is not set
CONFIG_USB_LONG_TIMEOUT=y

#
# USB Host Controller Drivers
#
# CONFIG_USB_EHCI_HCD is not set
CONFIG_USB_UHCI_ALT=y
# CONFIG_USB_OHCI is not set

#
# Bluetooth support
#
CONFIG_BLUEZ=m
CONFIG_BLUEZ_L2CAP=m
# CONFIG_BLUEZ_SCO is not set
CONFIG_BLUEZ_RFCOMM=m
CONFIG_BLUEZ_RFCOMM_TTY=y
# CONFIG_BLUEZ_BNEP is not set

#
# Bluetooth device drivers
#
CONFIG_BLUEZ_HCIUSB=m
CONFIG_BLUEZ_USB_ZERO_PACKET=y
# CONFIG_BLUEZ_HCIUART is not set
# CONFIG_BLUEZ_HCIVHCI is not set

Lisäksi hyvin tärkeä valinta kernelin käännössä on:

CONFIG_PPP_ASYNC=m

Onneksi kaikkein uusimmissa distroissa asia ei ole näin monimutkainen vaan BlueZ-ohjelmat ovat jo valmiina eikä kernelinkään kääntämistä enää tarvita.

Linux & USB-muisti

Usb-muistitikut näkyvät Linuxissa scsi-laitteina (oletus /dev/sda1, jos ide-kiintolevy; jos koneessa on scsi-kiintolevy, usb-laite näkyy /dev/sdb1 jne.) ja niitä voidaan käyttää kuten mitä tahansa muutakin levyasemaa. Usb-muisteja voidaan käyttää kuten mitä tahansa muutakin levyasemaa. Usb-muistin mbr voidaan tyhjentää, luoda uusi mbr, luoda osioita, formatoida osiot jne. Itse kokeilemassani tikussa (SanDisk Cruzer Micro, 256 MB) ainoana rajoituksena on, että ensimmäisen osion pitää olla ensiöosio (primary partition).

Muistitikku on formatoitu oletuksena FAT-tiedostojärjestelmää käyttäen ja osio pitää liittää (mount) kuten muutkin osiot, jotta sitä voitaisiin käyttää, esim.:

mount -t vfat /dev/sda1 /mnt/sda1

Tarvittava tiedostojärjestelmä ja halutut optiot voidaan myös ilmoittaa valmiiksi /etc/fstab-tiedostossa:

/dev/sda1  /mnt/tikku  auto  noauto,users  0 0

Nyt muistitikun voi littää lyhyesti:

mount /dev/sda1

Lisätietoa usb-muistin käytöstä saat mm. seuraavista linkeistä:

Kokonaisen Linuxinkin voi asentaa usb-muistitikulle, ks. http://www.goosee.com/puppy/flash-puppy.htm. Edellisessä linkissä mainittu flash-Puppy on vain yksi esimerkki jopa 64 Mt:n muistitikulle mahtuvasta Linuxista.

Linux & WLAN

Langattomien verkkokorttien ostoa suunnittelevien kannattaa tarkistaa, löytyykö kortille ajuria Linuxille. Yleisesti ottaen Atheros- ja Prism -chipseteillä varustetuille korteille voi löytyä ajurit ja Broadcom-piirille ei (esim. pci-väyläinen 'sikahalpa' D-Link DWL-510). Piirin nimen löydät Linuxissa käskyllä lspci, joka luettelee kaikkien pci-laitteiden tiedot. Lisätietoa ajureista löytyy sivuilta: Prism: http://www.linux-wlan.org; Atheros: http://sourceforge.net/projects/madwifi.

Sivuun http://www.linuxant.com/driverloader/ kannattaa myös tutustua, koska siellä luvataan Windows-ajureiden toimivan suoraan Linuxissa eräänlaisen sovitusosan (compatibility-wrapper) avulla (itse Windowsia ei tarvita koneella, mutta verkkokortin ajurit tarvitaan). Näin ollen lähes kaikkien PCI-laitteiden ja WLAN-laitteiden (Wireless LAN devices) pitäisi toimia Linuxissa sivulla http://www.linuxant.com/driverloader/wlan/limitations.php mainittuja rajoituksia lukuunottamatta. Linuxiin pitää olla asennettuna Wireless Tools, jotta driverloader toimisi. Lisäksi käyttäjän pitää hankkia lisenssi Linuxantin sivulta, ks. kuva asetuksista. Itse olen kokeillut driverloaderia Mandrake 9.2:ssa Linksys WMP11 v. 2.7 langattoman verkkokortin kanssa ja todennut sen toimivaksi!

Edellä mainittua Linuxantin driverloaderia vastaava on myös ilmainen ndiswrapper, ks. http://ndiswrapper.sourceforge.net/, joka toimii samalla periaatteella. Niiden korttien valmistajien käyttämille piirisarjoille, joiden speksejä ei anneta julkisuuteen, tehdään eräänlainen "kääre" (wrapper) Windows XP:n ajureiden (.inf ja .sys) päälle ja käytetään Windows-ajureita. Kyse on siis kernelin moduulista, joka osaa ladata Ndis (windows network driver API) ajurit. Tuettuja piirisarjoja (chipsets) ovat Admtek, Atheros, Broadcom, Intel PRO/Wireless Lan (Centrino) ja InProcomm IPN2120. Kernelin pitää olla aika tuore 2.6.0 tai 2.4.23, jotta ndisdriveria voisi käyttää.

Omat kokemukseni ndiswrapperista rajoittuvat kiintolevylle asennettuun Knoppixiin (Debian testing/unstable), jossa olen saanut ndiswrapperin installointiskriptin toimimaan vain 2.6-sarjan kernelillä - 2.4-sarjan kernelillä asennus onnistui käsipelillä, mutta avattu nettiyhteys jumiutti koko koneen. Ndiswrapperin asennus vaatii myös kernelin lähdekoodipaketin (kernel-source). Lisäksi pitää asentaa ifplugd-paketti, jotta nettiyhteys käynnistyisi automaattisesti ja tehdä joitakin muutoksia asetustiedostoihin. Jos wep on käytössä, niin pitää asentaa myös paketti waproamd (Wireless Access Point Roaming Daemon). Sivulla http://tiefighter.et.tudelft.nl/~arthur/wpc54g/ on hyvä asennusohje ndiswrapperin asennuksesta Debianiin ja sivulla http://www.wasab.dk/morten/blog/archives/2004/06/25/linksys-wpc54g-and-redhat-linux Red Hatiin.

Tuhti tietopaketti WLANista löytyy sivulta http://www.hpl.hp.com/personal/Jean_Tourrilhes/Linux/.

Toimivatko Ultra ATA/100, Ultra ATA/133 ja Serial-ATA kiintolevyt Linuxissa?

Uusilla emolevyillä Ultra ATA/100:n ei pitäisi tuottaa ongelmia, jos Linux-versio vain tukee sitä (tarpeeksi uusi). Ultra ATA/100 toimii myös vanhoilla emolevyillä, jos käytössä on erillinen ide-ohjain tai HPT370-liitäntä (esim. Abit KT7-RAID). Silloin liitännät näkvyät seuraavan esimerkin mukaisesti: HPT370-liittimet näkyvät Linuxille tavallisina UDMA100-liittiminä siinä missä VIA-piirisarjan ohjaamat tavalliset UDMA66-liittimetkin.

UDMA66-liittimiin kiinnitetyt kiintolevyt näkyvät seuraavasti:
/dev/hda => primääri IDE-ohjaimen master-levy (normaalisti 1. kiintolevy)
/dev/hdb => primääri IDE-ohjaimen slave-levy
/dev/hdc => secondary IDE-ohjaimen master-levy
/dev/hdd => secondary IDE-ohjaimen slave-levy

UDMA100-liittimiin (HPT370) kiinnitetyt levyt näkyvät taasen:
/dev/hde => tertiääri IDE-ohjaimen master (1. kiintolevy HPT370-liitännässä)
/dev/hdf => tertiääri IDE-ohjaimen slave
/dev/hdg => neljännen IDE-ohjaimen master
/dev/hdh => neljännen IDE-ohjaimen slave

Toisin sanoen: jos kiintolevy oli ennen primäärin ide-ohjaimen master (/dev/hda), se on nyt tertiäärin ide-ohjaimen master (/dev/hde). Linux osaa kyllä käynnistyä oikein vaikka muuttaisitkin kaapelin UDMA66:sta UDMA100-liitäntään (onhan kaapelisi muuten oikea, tiheämpi 80-pinninen udma100-kaapeli?), mutta älä ihmettele, jos esim. mounttaamaasi (mounttaus = hakemistolistaukseen liittäminen) Windowsta ei enää löydykään hakemistolistauksesta ja Linuxin käynnistys antaa siitä virheilmoituksen, koska laite /dev/hda onkin nyt /dev/hde. Jos siis entinen mount-käsky oli mount -t vfat /dev/hda1 /mnt/Windows pitää se nyt muuttaa muotoon mount -t vfat /dev/hde1 /mnt/Windows

Muutokset tulevat pysyviksi, kun ne tehdään /etc/fstab -tiedostoon:

/dev/hde1 /mnt/Windows vfat defaults 0 0

Tässä esimerkissämme vfat tarkoittaa FAT32-osiota hde1:llä, joka vastaa Windowsin C-asemaa. Yleisemmin kuitenkin Windowsin C-asemaa vastaava Linuxin laitenimi on /dev/hda1, koska kiintolevy on yleensä kiinni ensimmäisessä ide-liitännässä.

/dev/hda1 /mnt/hda1 vfat noauto,users,exec,umask=000 0 0

Nyt voidaan edellä oleva hda1-osio liittää ja irrottaa yksinkertaisesti 'mount /dev/hda1' ja 'umount /dev/hda1' kirjoittamatta koko rimpsua:)

Lisätietoa saa sivulta http://www.tldp.org/HOWTO/mini/Ultra-DMA.html.

Myös Ultra ATA/133 ja Serial-ATA toimii (ei omakohtaista kokemusta) uusien emolevyjen kanssa tai vanhoilla emolevyillä erillisellä ide-ohjaimella, ks. esim. Promise Ultra133 TX2 kortti, PCI.

Btw, DMA-siirron saat tarvittaessa päälle / pois (e)ide-levyllä Speeding up Linux Using hdparm -sivun ohjeen mukaan. Näitä voit kokeilla ensimmäiseksi hdparm -Tt /dev/hda ja hdparm /dev/hda.

CD ja CD-RW Linuxissa

CD-ROM

Cd-asema liitetään hakemistojärjestelmään mount-komennolla samalla tavalla kuin diskettiasema ja kiintolevyn osiot:

$ mount /mnt/cdrom

Jos cd-asemaa ei ole mainittu /etc/fstab-tiedostossa, pitää käyttää pitkää muotoa (vain root), jossa kerrotaan, mikä laite liitetään ja miten:

# mount -t iso9660 /dev/hdc /mnt/cdrom

Seuraava virheilmoitus osoittaa selvästi, mistä on kysymys:

root@abc:~# mount /dev/hdc
mount: can't find /dev/hdc in /etc/fstab or /etc/mtab

Yritetäänpä liittämistä uudelleen käyttäen pitkää muotoa:

root@abc:~# mount -t iso9660 /dev/hdc /mnt/cdrom
mount: block device /dev/hdc is write-protected, mounting read-only
root@abc:~# umount /dev/hdc

CD-levyn saa pois päinvastaisella umount-komennolla (älä yritä ottaa cd:tä ulos väkisin!).

Hakemiston /mnt/cdrom pitää olla valmiiksi luotuna - liittämisen yhteydessä sitä ei tehdä. Yleensä distrot tekevät cd-asemille hakemiston /mnt-hakemiston alihakemistoiksi /mnt/cdrom ja /mnt/cdrom2 tai suoraan juurihakemiston alle /cdrom, mutta muitakin hakemistoja on käytössä - ainakin SuSE 8.1 käyttää /media-nimistä hakemistoa ja tekee alihakemistot sinne, esim. /media/cdrecorder polttavalle asemalle.

Cd-aseman tunnus on yleensä joko /dev/hdc tai /dev/hdd, koska CD-asema on kiinni ide-ohjaimen toisessa liitännässä, ensimmäisessähän on normaalisti kiintolevy(t). Polttava asema näkyy kuitenkin scsi-laitteena, esim. /dev/scd0 ja aseman vaihto scsi-laitteeksi tehdään käynnistyslataajan parametrilla hdc=ide-scsi, jos sitä ei ole jo ytimessä (kernelissä) valmiina. Onneksi asennusohjelma huolehtii yleensä tarvittavista asetuksista automaattisesti eikä niistä tarvitse itse huolehtia.

Ide-liitännän tunnukset:
1. master = /dev/hda
1. slave = /dev/hdb
2. master = /dev/hdc (yleensä 1. cd-asema)
2. slave = /dev/hdd (yleensä 2. cd-asema)

CD-RW

Linux näkee polttavan ide-aseman scsi-laitteena, jonka takia kernelin tai Grub-käynnistyslataajan käynnistysparametreissa pitää olla hdc=ide-scsi (Liloon lisätään rivi append="hdc=ide-scsi" ja ajetaan Lilo). Tämän asetuksen jälkeen cdrom ei olekaan enää /dev/hdc vaan /dev/scd0 (jos se on asennettu masteriksi toiseen ide-liitäntään).

Jos siis polttavan CD-aseman kanssa on ongelmia, yritä joko lisätä tai poistaa em. hdc=ide-scsi käynnistyslataajasta. Itselläni tällainen ongelma tuli Mandrake 9.1:n päivityksessä. Sain polttavan aseman toimimaan lisäämällä Grubiin hdc=ide-scsi ja devfs=mount.

Joskus /dev/cdrom saattaa osoittaa väärään paikkaan, jolloin täytyy ensin poistaa väärä viittaus komennolla rm /dev/cdrom ja luoda uusi symbolinen linkki (engl. symbolic links, soft links, symlinks) ln -s /dev/scd0 /dev/cdrom osoittamaan oikeaan paikkaan. Nyt cdrom on siis symbolinen nimi scd0:lle.

Lähes Windowsin Neroa vastaava poltto-ohjelma Linuxissa on K3b, joka on hyvin monipuolinen ja graafisena ohjelmana käyttäjäystävällinen. Ohjelmaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Ohjelma pitää käynnistää ensin rootin oikeuksin (su) ja lisätä sitten käyttäjät, joilla on lupa käyttää ohjelmaa, ks. kuvaruutukaappaus. Huomaa, että Linuxin poltto-ohjelmassa on oletuksena Rock Ridge -laajennukset ja Windowsissa Joliet laajennukset (extensions), ks. kuvaruutukaappaus. Jos siis haluat käyttää polttamiasi CD-levyjä myös Windowsissa valitse 'Joliet extensions' tai ruksaa molemmat.

Nerosta on tullut myös Linux-versio http://www.nero.com/en/NeroLINUX.html.

Yleisin Linuxissa käytettävä poltto-ohjelma on komentorivipohjainen Cdrecord (uusi nimi cdrtools), jonka uusimman version löydät sivulta http://freshmeat.net/projects/cdrecord/. Voit testata, onko ohjelma asennettu kirjoittamalla konsolissa:
# cdrecord -scanbus
joka näyttää scsi-väylän laitteet:

[root@tapsa Imut]# cdrecord -scanbus
Cdrecord 2.0 (i586-mandrake-linux-gnu) Copyright (C) 1995-2002 Jörg Schilling
Linux sg driver version: 3.1.24
Using libscg version 'schily-0.7'
scsibus0:
        0,0,0     0) 'HL-DT-ST' 'CD-RW GCE-8400B ' '1.04' Removable CD-ROM
        0,1,0     1) *
        0,2,0     2) *
        0,3,0     3) *
        0,4,0     4) *
        0,5,0     5) *
        0,6,0     6) *
        0,7,0     7) *
[root@tapsa Imut]#

Huom. Uuden 2.6-sarjan kernelissä ei scsi-emulointia enää käytetä polttavien asemien kanssa, joten testaa aseman tominta seuraavasti:

root@abc:~# cdrecord -scanbus dev=ATA
Cdrecord-Clone 2.01a29 (i686-pc-linux-gnu) Copyright (C) 1995-2004 Jörg Schilling
NOTE: this version of cdrecord is an inofficial (modified) release of cdrecord
      and thus may have bugs that are not present in the original version.
      Please send bug reports and support requests to <cdrtools@packages.debian.org>.
      The original author should not be bothered with problems of this version.

scsidev: 'ATA'
devname: 'ATA'
scsibus: -2 target: -2 lun: -2
Warning: Using badly designed ATAPI via /dev/hd* interface.
Linux sg driver version: 3.5.27
Using libscg version 'schily-0.8'.
scsibus1:
        1,0,0   100) 'SONY    ' 'CD-RW  CRX100E  ' '1.0n' Removable CD-ROM
        1,1,0   101) *
        1,2,0   102) *
        1,3,0   103) *
        1,4,0   104) *
        1,5,0   105) *
        1,6,0   106) *
        1,7,0   107) *
root@abc:~#

Iso-imaget tehdään mkisofs-ohjelmalla (MaKe ISO File System). Tehdään seuraavassa esimerkissä /etc-hakemistosta iso-tiedosto, joka poltetaan sitten myöhemmin CD-RW:lle:

root@abc:~# mkisofs -R -J -o /home/tapsa/etc.iso /etc

Edellä -R tarkoittaa Linuxin Rock Ridge -laajennoksia ja -J tarkoittaa Joliet-laajennuksia, joita tarvitaan, jos levyä halutaan lukea Windowsissa. Iso-tiedoston teko ja poltto CD:lle on kätevä tapa tehdä backup tarpeellisista hakemistoista (asetukset, kotihakemisto ym.).

Tyhjennetään seuraavaksi käytetty CD-RW-levy:

root@abc:~# cdrecord blank=fast dev=/dev/hdc

Poltetaan CD (käytössä 2.6-sarjan kerneli):

root@abc:~# cdrecord -v speed=4 dev=/dev/hdc /home/tapsa/etc.iso

Tarpeellista tietoa ohjelman käytöstä löytyy CD-Writing HOWTO -sivulta http://www.tldp.org/HOWTO/CD-Writing-HOWTO.html.

Vielä malliksi iso-imagen poltto CD:ksi koneessa, jossa on 2.4-sarjan kerneli:
$ cdrecord -v -eject speed=4 dev=0,0,0 tiedosto.iso

Tutustu myös linkkeihin: http://www.linuxgazette.com/issue57/stoddard.html, CDfs ja available software in the CD building project.

DVD-levyn poltto Linuxissa

Linuxissa yleisesti käytetyn Cdrecord-ohjelman on luvattu tukevan DVD-R ja DVD-RW levyjä kaikissa tunnetuissa DVD-asemissa, ks. http://www.fokus.gmd.de/research/cc/glone/employees/joerg.schilling/private/cdrecord.html. Sivulla http://fy.chalmers.se/~appro/linux/DVD+RW/ mainitaan ohjelma dvd+rw-tools, joka tukee dvd+rw:n lisäksi DVD-R[W]:tä.

Joitakin saattaa kiinnostaa myös ohje http://k3b.plainblack.com/index.pl/videoencoding (How to rip a DVD and encode it into an MPEG-4 AVI with K3B).

Myös suomenkieliseen sivuuun DVD:n kopiointi ja poltto käyttäen Linuxia kannattaa tutustua.

CDRecord-ohjelmalle on olemassa graafinen käyttöympäristö K3B (K3b - CD/DVD Kreator for KDE), ks. sivu http://www.k3b.org/. K3B tulee lähes kaikkien uusimpien distrojen mukana.

Uutuutena myös Nero on tullut Linux-puolelle ja Windowsin Nero 6.6-versiota vastaava Linux-versio NeroLINUX, ks. sivu http://www.nero.com/en/NeroLINUX.html, tukee kaikkia käytössä olevia formaatteja. NeroLINUXista on olemassa erikseen rpm- ja deb-paketit Red Hat- ja Debian-pohjaisille distroille.

Mp3, VCD, DVD, ...?

Hyviä videoiden katselu ja soitto-ohjelmia Linuxiin ovat Xine ja MPlayer, jotka ovat monissa uusissa distroissa joko valmiiksi asennettuina (jos valitsit multimedia-asennuksen) tai jollakin asennus-CD:llä, josta ne on helppo asentaa jälkeen päin esim. paketinhallinnan kautta. Tutustu myös Ogle DVD player -ohjelmaan! Katso lisätietoja Oglen asennuksesta ym. sivulta http://www.dtek.chalmers.se/groups/dvd/. Hyvä sivusto video-ohjelmien vertailuun on Linux Video Central (ainakin toistaiseksi saksankielinen).

Huomaa, että ennen kuin DVD-aseman saa käyttöön pitää Linuxissa tehdä symbolinen linkki ln -s /dev/cdrom /dev/dvd, jotta esim. Xine huomaisi DVD-aseman olemassaolon. Symbolinen linkki poistetaan tarvittaessa komennolla rm /dev/cdrom.

Toimiiko tulostimeni Linuxissa?

Sivulta http://www.linuxprinting.org/ löydät Linuxissa toimivat tulostimet sekä uusimmat tulostinajurit.

Digitaalikamera?

Digitaalikameroista kiinnostuneiden kannattaa tutustua sivuun http://www.aamot.org/ole/photography.html, josta löytyvät hyvät ohjeet ohjelmien asennuksesta ym. Yleisimmin käytetty ohjelma Linuxissa on Gphoto2, jonka voi imuroida sivulta http://gphoto.sourceforge.net/. Gphoto2 tulee uusimpien distrojen mukana joko valmiiksi asennettuna tai asennus-CD:llä.

Webcam?

Webcam-ohjelmien toimivuudesta Linuxissa (ja myös selostus, mihin mikin ohjelma soveltuu) on hyvä yhteenveto sivulla http://www.ee.oulu.fi/~tuukkat/quickcam/APPLICATIONS. Sivulla http://gd.tuwien.ac.at/linuxcommand.org/man_pages/webcam1.html on ne tärkeät konfigurointiohjeet (~/.webcamrc) webcam-ohjelmalle.

Skanneri?

Linuxille löytyy Sane-skannausohjelma (Scanner Access Now Easy) ja sille useita graafisia apuohjelmia (frontend), joista Xsane on hyvin yleisesti käytetty. Oman skannerisi toimivuuden Sanella voit tarkistaa sivulta http://www.mostang.com/sane/sane-mfgs.html.

Nettipuhelin?

Ketäpä ei kiinnostaisi ilmaiset ulkomaanpuhelut netin kautta ja monelle Windows-käyttäjälle onkin Skype tullut tutuksi. Vihdoin Skypestä on olemassa myös Linux-versio (Released on June 23, 2004). Vastaava toinen Linux-ohjelma on Speak-Freely (josta on olemassa myös Windows-versio): http://speak-freely.sourceforge.net/, ks. myös Speak-Freely User's Guide .

Minkälaiseen konepakettiin Linux asentuu?

Uudet distrot vaativat reippaasti keskusmuistia asentuakseen. Red Hat 7.3:n graafinen asennus vaati 64 Mt, RH 8.0 jo 128 Mt ja Red Hat 9 suosittelee 192 Mt (Fedora Core 1 256 Mt:a!). Samoin SuSE 8.1 suosittelee 64 Mt:a kuten myös Mandrake 9.0, 9.1 ja 9.2). Kiintolevyn (tai Linux-osion) koon tulisi olla vähintään 2 Gt. Red Hat 7.2:n täysasennus vei tilaa 2.9 Gt, RH 8 (ja 9) jo viitisen gigaa. Toimivan asennuksen graafisella liittymällä saa kyllä edelleen mahtumaan reilusti alle 2 gigaan. Jos kone on valmistettu ennen vuotta -97, BIOS ei tue CD:ltä boottausta. Silloin voi tehdä asennusdisketin, jolla asennuksen voi käynnistää ja jatkaa sitten CD:ltä. Levykkeen näköistiedosto (usein boot.img-niminen) löytyy 1. asennus-CD:ltä. Tällainen käynnistysohjelma toimii vain IDE-liitännäisten CD-ROM-asemien kanssa. Vanhoihin konepaketteihin usein suositeltu Linux-jakeluversio on Debian, joka asentuu myös vähäisellä keskusmuistilla ja pienellä kiintolevyllä varustettuihin koneisiin.

Joidenkin vanhempien koneiden emolevyt eivät ilmoita kernelille oikeaa keskusmuistin määrää, jos muistia on yli 64 Mt. Ongelmasta selviää lisäämällä käynnistyskomentoon todellisen muistin määrän, esim. boot: mem=256 (jos muistia on 256 Mt). Liloon voi muistin määrän syöttää suoraan append="mem=256M" (huomaa iso M).

No entä sitten uudet paketit? Pahin vaihe on tietysti itse asennus - sen jälkeen voi katsoa uusia päivityksiä ja ajureita netistä. Asennusvaiheessa kaikki distrot eivät tue USB-näppäimistöä ja hiirtä. Asennuksen jälkeen ne taas useimmissa distroissa toimivat sopivilla asetuksilla. Ongelma on helppo kiertää käyttämällä asennuksen aikana PS2- (tai DIN-liitännällistä) näppäimistöä ja hiirtä. Asennuksen jälkeen voi sitten esim. Mandrakessa tarkistaa Asetukset -> KDE -> Laitteet -> Näppäimistö, löytyykö sieltä omaa näppäimistöäsi. Sama tietysti hiiren kanssa. Huomaa, että monet rullahiiret käyttävät ImPS2-protokollaa (valinta: Internet Explorer).

Multimedianäppäimistön saa toimimaan asentamalla sivulla http://lineak.sourceforge.net/ mainitun ohjelman.

Myös usb-hiiri voi tuottaa ongelmia hieman vanhempien distrojen kohdalla. Spectrassa esim. piti käsin lisätä tiedostoon /etc/modules.conf rivi alias usb-controller usb-uhci, jonka jälkeen hiiri alkoi vasta toimia. Mainitun rivin lisääminen oli niin tärkeää, että X ei edes käynnistynyt ilman sitä! Myös Debian Woodyssa oli ongelmia usb-hiiren kanssa. Katso Debian 3.0 -sivultani: Usb-hiiri toimimaan! kuinka ongelma ratkaistaan.

USB-2 tuki ei kyllä toimi vielä kunnolla vakailla 2.4.20-sarjan ytimillä (eikä 2.5-sarjan testiversiota voi normaalikäyttöön suositella). Uusimmissa ditroissa (esim. Mandrake 9.2, SuSE 9.0, Fedora Core 1) ei ongelmia enää pitäisi olla.

Myös monitorin tunnistus voi aiheuttaa päänvaivaa joissakin tapauksissa. Tunnistus kyllä luultavasti toimi, mutta kaikkien uusien monitorien arvoja ei välttämättä löydy uusienkaan distrojen tietokannasta. Mutta silloin voi yleensä valita 'Custom monitor' -vaihtoehdon, jonka valitessa voi sitten antaa olennaiset tiedot monitorista (monitorin manuaalista juova- ja virkistystaajuusrajat). X:n käyttämät monitorin asetukset määritellään /etc/X11/XF86Config(-4) -tiedostossa. Malliksi vielä suositun 19" Samtron 96P-monitorin asetukset:

# Monitor section
##########################################################################
Section "Monitor"
    Identifier "MyMonitor"
    VendorName "Samtron"
    ModelName  "96P"
    # be sure to replace these values with values appropriate for your
    # monitor!
    HorizSync  30-96
    VertRefresh 50-160
EndSection

Jos on valinnut väärät näyttöasetukset, niin joskus joutuu muuttamaan tiedostoon /etc/inittab kohtaan id:5:initdefault: väliaikaisesti run leveliksi 3 viiden sijaan. Silloin X ei käynnisty automaattisesti ja pääsee ajamaan Xconfigurator-ohjelman uudelleen (toimii RH-pohjaisissa distroissa tai muuttamaan asetuksia käsin /etc/X11/XF86Config(-4) -tiedostoon, Debianissa käytetään ohjelmaa dpkg-reconfigure xserver-xfree86), jolla asetukset (näyttö, näytönohjain, hiiri, näppäimistö) saadaan kuntoon.

Grubista voi Linuxin käynnistää kätevästi tekstitilaan painamalla e-kirjainta (edit) kahdesti ja lisäämällä käynnistysparametrien loppuun 3. Loppun lisättävä 3 merkitsee RH-pohjaisissa distroissa ajotasoa (run level) 3, jolloin Linux ei käynnisty graafiseen tilaan.

kernel (hd0,10)/boot/vmlinuz-2.4.18-6pro root=/dev/hde11 rw vga=791 hdc=ide-scsi 3

Kannettavissa (laptop = "läppäri") tietokoneissa ongelmana on usein, että text-modessa kone käynnistyy 640x480 tilaan. Ongelmasta pääsee eroon, kun muuttaa Grubissa kerneli-rivin päätteksi vga=ask tai suoraan näyttötilan, esim. vga=792 (792 on 1024*768@24bpp).

  Colours   640x480 800x600 1024x768 1280x1024 1600x1200
  --------+---------------------------------------------
  256     |   769     771      773      775       796
  32,768  |   784     787      790      793       797
  65,536  |   785     788      791      794       798
  16.8M   |   786     789      792      795       799

Näytönohjaimen tunnistuksessa ei AGP- tai PCI-väylään pitäisi olla ongelmia paitsi että kaikkein uusimpia näytönohjaimia ei ehkä tunnisteta, koska niiden tunnuksia ei ole vielä laitetietokannassa. Jos näytönohjaimelle on kuitenkin olemassa ajuri, niin sen saa käyttöön asennuksen alussa, jos valitsee expert-tilan, jolloin asennusohjelma pyytää ajuri-diskettiä.

Näytönohjaimet: ATi ja nVidia

Näytönohjainvalmistajista nVidia ei julkaise ajureidensa lähdekoodia, joten sitä ei voida sisällyttää kerneliin. Jotkut kokevat Nvidian näytönohjainajureiden asentamisen hankalaksi jälkeenpäin. Mutta jos käyttää nVidian installeriskriptiä, niin ongelmia ei pitäisi olla. Skripti etsii ajuria ensin paketista, sitten FTP-sivulta ja jos sitä ei löydy, niin skripti ilmoittaa 'ettei ajuria löytynyt juuri minun kernel-versiolleni, joten se pitää kääntää'. Nvidian ajureissa on Linuxin huonon rajapintastandardoinnin vuoksi binääripuolella vakiorajapinta, ja välissä 'liimaosuus', joka käännetään lähdekoodipaketista käytössä olevan kernelin mukaan. Jos valmista ajuria ei löydy, niin asennusskripti kääntää tuon 'liimaosuuden' ajurille ja sen jälkeen asentaa ajurin ilman ongelmia :)

Debianille on olemassa myös toinen kätevä tapa asentaa nVidian ajuri, ks. sivu Andrew's Debian-nVidia HOWTO.

Samoin ATI ei julkaise ajuriensa lähdekoodeja ja siksi Atin omia ajureita ei ole voitu sisällyttää kerneliin vaan DRI-projektin tekemät ajurit http://dri.sourceforge.net. Jos haluaa käyttää ATIn omia ajureita (http://www.ati.com/support/driver.html), ne pitää asentaa aina uudelleen joka kernelin vaihdon jälkeen. Tämä voi tuntua hieman hankalalta, koska kernelipäivityksiä tulee melko usein paketinhallinnan kautta ja päivityksethän kannattaa aina asentaa. Ati julkaisee omat ajurinsa vain .rpm-pakettina, joten esim. Debianin käyttäjien pitää kääntää ajurit alien-ohjelmalla .deb-paketiksi.

Huom. SuSEn käyttäjille on selkeät ohjeet sivulla ftp://ftp.suse.com/pub/suse/i386/supplementary/X/XFree86/ Atin ja nVidian-ajurien asentamiseksi.

Esimerkki wanhan näytön konfiguroinnista

Koska moni kokeilee ensimmäistä Linux-asennustaan vanhaan koneeseen, niin seuraavassa on mallina vanhalle 15" näytölle sopivat asetukset:

Section "Monitor"
    Identifier "monitor1"
    VendorName "Generic"
    ModelName "1024x768 @ 70 Hz"
    HorizSync 31.5-57.0
    VertRefresh 50-70 
EndSection

Koska näytön asetuksissa ratkaisevat asetukset ovat virkistystaajuudet, niin oman näytön asetukset varmasti kiinnostavat kaikkia ja niitä voi tarkastella kätevästi konsolissa cat-ohjelmalla:

[tapsa@tapsa tapsa]$ cat /etc/X11/XF86Config | grep Ver
        VertRefresh  50.0 - 70.0
[tapsa@tapsa tapsa]$ cat /etc/X11/XF86Config | grep Hor
        HorizSync    31.5 - 57.0

Huomaa, että X:n konfigurointitiedoston nimi voi olla joko XF86Config tai XF86Config-4.

Linux kannettavaan?

Itselläni ei ole ollut mahdollisuus testata Linuxia kannettavassa tietokoneessa (laptop), mutta parista asiasta haluaisin kuitenkin mainita. Hyvä yleiskuvan Linuxin soveltuvuudesta kannettavaan saa sivulta http://www.linux-laptop.net/.

Ymmärtääkseni kannettavassa lähinnä näytönohjain ja hiiri tuottavat eniten ongelmia. Hiiri pitäisi saada toimimaan joka kokoonpanossa oikeilla asetuksilla, mutta näytön asetukset ovatkin hieman ongelmallisempi juttu. Uusien distrojen mukana tuleva X:n versio ei välttämättä enää tue vanhoja näytönohjaimia, jolloin pitäisi ehkä asentaa vanha XFree86 3.3.6-versio. Lisätietoa kannattaa hakea uutisryhmistä http://groups.google.com/. Myös valmistajien omat keskustelualueet ovat hyviä tiedonhakupaikkoja, esim. HP:n IT Resource Center - forums: Compaq Presario 2500.

Hyödyllistä tietoa

Konsoli ja komennot, käyttövinkkejä

Huom. Konsolin käytöstä on tehty pääsivun liiallisen paisumisen vuoksi erillinen sivu konsoli.htm, jossa käsitellään konsolin käyttöä tätä lukua huomattavasti laajemmin.

Konsoli (jota voitaneen kutsua myös terminaaliksi, päätteeksi tai pääte-emulaattoriksi) on se, jota ilman vannoutunut Linux-käyttäjä ei voi elää. Graafiset lisukkeet ovat lähinnä aloittelijoille tarkoitettuja juttuja ;)

Tarkennetaanpa hieman käsitteitä. Tekstipäätteellä (se alkuperäinen 'tyhmä pääte') tarkoitetaan merkkipohjaista käyttöliittymää vastakohtana graafiselle käyttöliittymälle (Linuxissa X-ikkunointijärjestelmä). Linuxissa tekstipäätettä emuloivia ohjelmia ovat tekstitilassa (tekstimoodissa) toimivien virtuaalikonsolien lisäksi:

X: xterm
KDE: konsole
Gnome: gnome-terminal

Konsolista voidaan käynnistää myös graafisia ohjelmia vastakohtana virtuaalikonsolille, jossa käytetään vain komentotulkkia ja tekstipohjaisia ohjelmia. Tässä luvussa keskitytään etupäässä komentoriviltä käynnistettäviin tekstipohjaisiin komentoihin.

Mutta mistä sitten muistaa kaikki sadat käskyt (komennot) tai suoritettavien ohjelmien nimet? Pitääkö ne oppia ulkoa? Ei tarvitse. Riittää kun kirjoittaa käskyn alkukirjaimen (tai useampia kirjaimia alusta) ja painaa kahdesti (tai tarvittaessa kolmesti) tab-näppäintä, niin Linux tuo näkyviin ko. kirjaimilla alkavat käskyt. Tietysti voit kirjoittaa vastaavasti myös useampia käskyjä peräkkäin (esim. 'apt-get dist-upgrade' Debianissa) vain painamalla kunkin käskyn paria alkukirjainta ja "autocomplete" hoitaa loput. Tämä toimii myös tiedostojen kohdalla, esim. 'cat LUEMINUT.txt' ei tarvitse kuin cat ja L ja parin tab-näppäimen painalluksen! Huomaa lisäksi, että kohdistimen ei tarvitse olla rivin lopussa vaan voit painaa enteriä missä tahansa kohtaa rivillä.

Konsoli on vähän samantapainen kuin Dos-tila Windowsissa mutta paljon tehokkaampi työkalu, ja siinä voi tehdä kaiken, mitä graafisilla apuohjelmillakin ja paljon enemmän. Lisäksi ohjelmien käynnistäminen konsolista on hyödyllistä mahdollisissa virhetilanteissa - konsolissa kun tulostuvat myös kaikki mahdolliset ohjelman ajonaikaiset virheilmoitukset. Katso myös luettelo virhekoodeista tiedostosta /usr/include/asm/errno.h.

Täydellisen luettelon Linux-komennoista löydät sivulta Alphabetical Directory of Linux Commands.

Kaikki näppäilysi jäävät muistiin kotihakemistossasi olevaan .bash_history-tiedostoon, jonka voit vaikka tyhjentää halutessasi. Aikaisempia näppäilyjäsi voit selata nuolinäppäimillä (nuoli ylös; nuoli alas) eteen- ja taaksepäin.

Konsolissa tai virtuaalikonsolissa voit vierittää sivun tekstiä ylös ja alas Shift-PageUp ja Shift-PageDown. Vieritys on kätevä konsti esim. silloin, jos halutaan selata käynnistyksen aikaisia ilmoituksia dmesg:

$ dmesg

Tiedostoja voit katsoa komennolla ls (listaus - lyhyt muoto). Komento ls -l (pitkä muoto) taas näyttää kaikki muut paitsi piilotetut tiedostot. Pisteellä alkavat tiedostot ovat piilotiedostoja, jotka näet komennolla ls -la (näyttää kaikki tiedostot). Saman voi tehdä myös lyhyesti la (ainakin Debianissa 'la' on aliaksena 'ls -la':lle). Ls-komennolla voi myös listata esim. koneessa olevat pci-laitteet (lspci tai yksityiskohtaisessa muodossa lspci -v). Luettelon ls-komennoista saat kirjoittamalla ls ja kahdesti tab-näppäintä:

tapsa@TeraeNet:~$ ls
ls               lsmod.Lmodutils  lspgpot          lsusb
lsattr           lsmod.modutils   lspnp
lsdev            lsof             lsraid
lsmod            lspci            lss16toppm
tapsa@TeraeNet:~$

Konsolista voi käynnistää myös graafisia ohjelmia kirjoittamalla käynnistyvän ohjelman nimen, (esim. kwrite tai mozilla). Tällöin niille voi antaa myös lisäparametreja, esim. 'env LANG=fi_FI.iso88591 gaim ', jolloin gaim-'nyystin' näyttää RH 9:ssä skandit oikein :) Myös ongelmatapauksissa konsoliin tulostuvat virheilmoitukset auttavat ongelmien selvityksessä.

Huom! Jos käynnistät Nautiluksen KDE:stä, niin se piirtää KDE:n työpöydän tilalle Gnomen työpöydän pysyvästi. Saat työpöydän takaisin oikeaksi lopettamalla ('tappamalla') Nautiluksen prosessit kirjoittamalla killall nautilus terminaalissa. Oikea tapa käynnistää Nautilus KDE:stä onkin tehdä se lisäparametreilla nautilus --no-desktop, jolloin työpöytä ei vaihdu Gnomeksi.

Voiko konsolissa kopioida tekstiä hiirellä? Kyllä voi, jos gpm on asennettu (gpm - a cut and paste utility and mouse server for virtual consoles). Debianissa voit asentaa sen esim. Aptilla

apt-get install gpm

Nyt vaan valitset alueen painamalla vasenta hiiren näppäintä ja raahaamalla hiirtä halutulla alueella. Tekstin voi sitten liittää painamalla hiiren keskimmäistä näppäintä tai rullaa. Voit kopioida ja liittää tekstiä halutessasi myös eri konsoleissa.

Joissakin ohjelmissa voit joutua painamaan myös Shift-näppäintä samanaikaisesti, kun maalaat tekstiä (esim. links-tesktipohjainen selain) ja samoin myös kun liität tekstiä (esim. mc). Katso lisätietoa tekstin kopioimisesta man gpm.

Jos gpm on asennettu, mutta hiiri ei kuitenkaan toimi virtuaalikonsolissa, kokeile seuraavaa ps/2-hiirellä:

gpm -t ps2

Levytilan käyttö Linuxissa on monelle mysteeri. Kuitenkin sen seuranta on hyvin helppoa df (tai df -h) -komennolla, joka näyttää sillä hetkellä liietyt osiot ja niiden käyttämän levytilan:

-bash-2.05b# df -h
Tiedostojärjestelmä   Koko  Käyt Vapaa  Käy% Liitospiste
/dev/hdb5             2,2G  2,1G   44M  98% /
tmpfs                 189M     0  189M   0% /dev/shm
/dev/hda1             4,0G  3,4G  643M  85% /mnt/windows

-bash-2.05b# df
Tiedostojärjestelmä  1K-lohkot  Käytetty   Vapaana Käy% Liitospiste
/dev/hdb5              2273968   2113508     44948  98% /
tmpfs                   192648         0    192648   0% /dev/shm
/dev/hda1              4192752   3534436    658316  85% /mnt/windows

Jos edellä olisi ollut jokin muukin osio tai vaikkapa cd-asema liitettynä, niin sekin näkyisi listauksessa. Huomaa ero mount-komentoon, joka näyttää vain liietyt osiot mutta ei niiden käyttämää levytilaa.

Yksityiskohtaisemman tiedon tilankäytöstä saat du-komennolla, joka tulostaa hakemistojen ja alihakemistojen tilankäytön. Seuraavassa esimerkissä rajataan haku vain tiettyihin valittuihin hakemistoihin ja tulos ilmoitetaan megatavuina:

root@:/etc# du /etc /home /var /usr /tmp -ms
41      /etc
18      /home
124     /var
1774    /usr
1       /tmp

Näin voit seurata esim. kotihakemiston viemää levytilaa. Luettelon eri valitsimista näet komennolla man du.

Täydellisen listauksen kaikista koneessa olevista osioista saat fdisk -l:

-bash-2.05b# fdisk -l

Disk /dev/hda: 4303 MB, 4303272960 bytes
255 heads, 63 sectors/track, 523 cylinders
Units = cylinders of 16065 * 512 = 8225280 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/hda1   *           1         523     4200966    b  W95 FAT32

Disk /dev/hdb: 2625 MB, 2625005568 bytes
128 heads, 63 sectors/track, 635 cylinders
Units = cylinders of 8064 * 512 = 4128768 bytes

   Device Boot      Start         End      Blocks   Id  System
/dev/hdb1               1          62      249952+  82  Linux swap
/dev/hdb2              63         635     2310336    5  Extended
/dev/hdb5   *          63         635     2310304+  83  Linux
-bash-2.05b#

Kiintolevyn kloonaus

Kiintolevyn kloonaukseen käytetään komentoa dd. Kohdelevyn pitää luonnollisestikin olla vähintään samankokoinen kuin lähdelevy eikä kummatkaan levyt saa olla liitettyinä (mounted). Yksinkertaisemmillaan kopiointi onnistuu esim. buuttaamalla Knoppix live-CD:ltä ja kopioimalla levy seuraavasti:

dd if=/dev/hda of=/dev/hdb bs=1M

Viimeisenä oleva bs=1M (bs = block size) on valinnainen optio ja tarkoittaa, että tietoa kirjoitetaan megatavu kerrallaan eikä bitti kerrallaan (joka on oletuksena ja huomattavasti hitaampaa). Katso muut mahdolliset dd:n kanssa käytettävät optiot man-sivuilta kirjoittamalla konsolissa man dd.

Katso lisätietoa levyn kopioinnista sivuilta http://knoppix.net/docs/index.php/ImageYourHardDriveUsingKnoppix, Use A Linux Bootable CDROM to Image Your Hard Drive ja http://www.helsinki.fi/~ltuuri/apu/dd/dd.html.

Kopioinnissa käytetty dd tulee engl.kiel. disk dump ja sitä käytetään täydellisen kopion tekemiseen jostakin (if = input file) johonkin (of = output file). Se on siis vastaava kuin Dosin diskcopy, mutta paljon monipuolisempi.

Jos joskus haluat tuhota Windows-osion (tässä hda1) täydellisesti ja kirjoittaa sen täyteen nollaa (mitään tietoa ei voi enää palauttaa), kirjoita:

dd if=/dev/zero of=/dev/hda1 bs=1M

Varmista kuitenkin vielä kerran, että tyhjennät oikean osion. Tuhottavan osion tiedot ovat kohdassa of=/dev/jotain (of = output file).

Ensimmäisen ide-levyn (/dev/hda) MBR:n voit tyhjentää vastaavasti:

dd if=/dev/zero of=/dev/hda bs=512 count=1

Huom. Edellä oleva ohje tyhjentää täysin MBR:n (Master Boot Record), joka sisältää informaation levyn osioista. Levy on tämän jälkeen tyhjä, "tehdasasetuksissa", eikä mitään siellä aikaisemmin ollutta käyttöjärjestelmää voi enää käynnistää. Levy tarvitsee mbr:n tyhjentämisen jälkeen osioinnin (partitioning) ja alustuksen (formatting), että sitä voidaan taas käyttää. Huomaa myös, että edellä käytetty bs=512 tyhjentää sekä osiotaulun että käynnistyssektorin täydellisesti (partition table and boot sector). Vastaavasti bs=445 tyhjentää vain osiotaulun (partition table).

Superman?

Linuxissa ei tavallisella käyttäjällä ole muuta kuin rajoitetut oikeudet, ks oikeudet-sivuni, joten moni Windowsin käyttäjä turhautuu helposti, kun vaikkapa CD:n polttaminen ei onnistukaan käyttöoikeuksien puutteen vuoksi. Toki Linuxissakin on 'edistytty' tässä suhteessa eikä oikeuksien antamista tarvitse tehdä aina komentoriviltä (konsolissa) vaan voi käyttää graafisia apuohjelmia. Esimerkkinä K3b-poltto-ohjelma pitää käynnistää ensin rootin oikeuksin (su -) ja lisätä sitten käyttäjät, joilla on lupa käyttää ohjelmaa, ks. K3b Setup.

Rootin tunnuksen saat väliaikaisesti käyttöön kirjoittamalla konsolissa su tai joissakin distroissa su - (su = set user - käyttäjäksi asetetaan superuser = pääkäyttäjä, jos ei anneta mitään nimeä). Superuser-tilasta pääsee pois kirjoittamalla exit. Huomaa, että joissakin distroissa pelkkä 'su' riittää (esim. Mandrake) ja toisissa taas pitää käyttää muotoa 'su -' (esim. Red Hat). KDE:ssä voit käyttää myös kdesu-ohjelmaa, ks. kuvaruutukaappaus, jota käytetään esim. silloin, kun yrität tavallisena käyttäjänä käynnistää valikosta ohjelmia, joihin tarvitaan rootin oikeuksia.

Vinkki: saat ohjelman käynnistettyä KDE:ssä rootin oikeuksilla Alt-F2 ja kdesu ohjelma. Esimerkiksi K3b-poltto-ohjelman käynnistys kdesu:lla kdesu k3b, jolloin kysytään vain rootin salasana. Muutenhan K3b:ssä pitäisi antaa erikseen oikeudet ohjelman käyttöön.

Kirjoittamalla echo $PATH näet, mihin hakemistoihin sinulla on käyttöoikeudet, ks. echo $PATH Mandrake 9.2:ssa (heti asennuksen jälkeen).

Yksi vaihtoehto on antaa jollekin käyttäjälle rajoitetut pääkäyttäjän oikeudet Sudo-ohjelmalla. Sudon konfigurointitiedosto on /etc/sudoers, jossa määritellään käyttöoikeudet eri käyttäjille. Sudoers-tiedosto koostuu aliaksista (aliases) ja käyttäjämäärityksistä (user specifications). Sudo-ohjelmaa ei tule kaikkien jakeluiden mukana valmiina (esim. Mandrake) vaan se pitää asentaa erikseen. Ilpo Kuivanen on laatinut lyhyen suomenkielisen selonteon Sudon käytöstä sivullaan http://cs.stadia.fi/~kuivanen/linux/sudo.html, johon kannattaa tutustua. Täydellinen Sudon manuaali on sivulla http://www.courtesan.com/sudo/man/sudoers.html.

Katso malliksi /etc/sudoers-tiedosto Knoppix 3.3:sta.

Sudo-ohjelman mukana tulee visudo-editori, jolla sudoers-tiedostoa muokataan. Sudo-ohjelman konfigurointitiedosto on etc/sudoers, johon voi tehdä muutoksia vain pääkäyttäjän oikeuksin käynnistämällä visudo-ohjelman.

Mene tiedoston viimeiselle riville ja paina o-kirjainta, jolloin voit lisätä tekstiä tiedostoon.
Kun olet lopettanut, paina Esc-näppäintä ja kahdesti Z (Shift-z), jolloin tiedosto tallennetaan.
Mahdollisista syntaksivirheistä saat ilmoituksen ja pääset muokkaamaan tiedostoa uudelleen e-kirjaimella.
Voit myös lopettaa ohjelman käytön tallentamatta muutoksia Esc ja sen jälkeen Q (Shift-q), jolloin näkyviin tulee kaksoispiste (:), ja painamalla q-kirjainta ja heti jälkeen ! (huutomerkki). Eli editorissa näkyy juuri ennen lopettamista :q!, jos et tallenna muutoksia.

Tiedostonhallinta, editorit

File Manager on lähes välttämätön Linuxissa. Midnight Commander (käynnistetään komennolla: mc, jos se on valmiiksi asennettuna) on omasta mielestäni paras (Norton Commander -klooni) ja sillä hoituvat tar.gz-pakettien purut ym. kätevästi. Toki Linuxissa on mukana jo valmiina graafisia tiedostonhallintaohjelmia (esim. KDE: Konqueror ja Gnome: Nautilus) ja graafisia editoreita (esim. Kedit, Kwrite, Kate, Gedit), mutta jotenkin itse pidän tuosta konsolista käynnistettävästä mc:stä eniten.

Midnight Commander (mc) avaa tiedoston katselua varten funktionäppäimellä F3. Tiedostoa pääsee editoimaan näppäimellä F4-näppäimellä, ja tiedosto tallennetaan näppäimellä F2. Tiedoston katselusta (F3) tai editointitilasta (F4) pääsee pois näppäimellä Esc. Kokeile katsoa html-tiedostoa molemmissa tiloissa; editointitilassa näkyy värilliset koodit tekstin lisäksi ja katselutilassa vain pelkkä teksti. Nerokasta! Voit myös verrata hakemistojen tiedostoja keskenään Ctrl-x ja d.

Tekstiä voit kopioida mc:stä maalaamalla alueen hiiren vasemmalla näppäimellä Shift-näppäin alaspainettuna ja sitten kopioida hiiren oikealla näppäimellä. Kopioidun tekstin voi liittää vastaavasti Shift-näppäin pohjassa. Tekstiä voit poistaa, kun maalaat poistettavan alueen hiiren vasemmalla näppäimellä. Alue tulee valituksi vasta sitten, kun vapautat hiiren näppäimen. Kun painat Shift-Del -näppäimiä, niin maalattu alue poistetaan. Katso kuvaruutukaappaus mc:stä.

Gnomen Nautiluksella voi muuten zoomata kuvia kätevästi hiiren rullalla Ctrl-näppäin alaspainettuna.

Tekstipohjaisista editoreista kannattaa tutustua Joe ja Nano-editoreihin, joista ainakin toinen tulee useimpien Linux-jakeluiden mukana.

Joe-editorissa käytetyt näppäinyhdistelmät ovat seuraavat (ohjeet saat näkyviin Ctrl-k ja h):

CURSOR           GO TO            BLOCK      DELETE   MISC         EXIT
 ^B left ^F right ^U  prev. screen ^KB begin  ^D char. ^KJ reformat ^KX save
 ^P up   ^N down  ^V  next screen  ^KK end    ^Y line  ^T  options  ^C  abort
 ^Z previous word ^A  beg. of line ^KM move   ^W >word ^R  refresh  ^KZ shell
 ^X next word     ^E  end of line  ^KC copy   ^O word< ^@  insert   FILE
 SEARCH           ^KU top of file  ^KW file   ^J >line SPELL        ^KE edit
 ^KF find text    ^KV end of file  ^KY delete ^_ undo  ^[N word     ^KR insert
 ^L  find next    ^KL to line No.  ^K/ filter ^^ redo  ^[L file     ^KD save
    IW   Unnamed                     Row 1    Col 1    4:41  Ctrl-K H for help

Jos nuo edellä olevat merkinnät vaikuttavat sekavilta, niin suomennetaanpa niitä hieman. Esim. ^KX (EXIT save) tarkoittaa samaa kuin Ctrl-k ja x eli tallennusta ja poistumista. Hattu ^ tarkoittaa siis Ctrl-näppäintä.

Voit myös avata jonkin tiedoston suoraan Joella näppäilemällä tiedoston nimen Joen perään:

$ joe minun_tiedostoni

Jos joskus löydät hakemistostasi deadjoe-nimisen tiedoston, niin Joe ei ole kuitenkaan kuollut mutta olet sählännyt jotenkin tiedostosi tallennuksen kanssa. Voit poistaa deadjoe-tiedoston huoletta. Varmista vielä kuitenkin, minkä tiedoston tallennus ei onnistunut ettet luule 'viruksen' (tai vesselin) päässeen koneeseesi käsiksi ja tuhonneen tiedostosi ;)

Toinen helppokäyttöinen editori on Nano (vastaava kuin Pico, mutta uudempi), jolla voit tehdä uuden tiedoston tai avata olemassa olevan tiedoston näppärästi käynnistämällä Nanon ja antamalla haluamasi tiedoston nimen:

$ nano uusi_tiedosto

Nanossa käytettävät näppäinyhdistelmät näkyvät editorin alalaidassa:

                                 [ New File ]
^G Get Help  ^O WriteOut  ^R Read File ^Y Prev Page ^K Cut Text  ^C Cur Pos
^X Exit      ^J Justify   ^W Where Is  ^V Next Page ^U UnCut Txt ^T To Spell

Nanossa siis esim. ^X (EXIT) tarkoittaa samaa kuin Ctrl-x (poistu).

Seuraavassa vielä edellä olevat ohjeet suomennettuina:

                             [ Uusi tiedosto ]
^G Ohjeita   ^O Kirjoita  ^R Lue tied. ^Y Ed. sivu  ^K Leikkaa   ^C Sijainti
^X Lopeta    ^J Tasaa     ^W Etsi      ^V Seur. sivu^U Liitä     ^T Oikolue

Huom. Jos teet muutoksia asetustiedostoihin, joissa riviä ei saa katkaista, käynnistä Pico ja Nano -w -valitsemella (w = wide), esim.

# nano -w /etc/apt/sources.list

nano --help

Käyttö: nano [+RIVI] [GNU pitkät valitsimet] [valitsimet] [tiedosto]
Valitsin  Pitkä valitsin    Merkitys
 -h, -?   --help      Näytä tämä ohje
 +RIVI          Siirry riville RIVI
 -B   --backup    Tee varmuuskopio tiedostoista talletettaessa
 -D   --dos     Kirjoita tiedosto DOS-muodossa
 -F   --multibuffer   Mahdollista useiden puskureiden käyttö
 -H   --historylog    Muista viimeksi etsityt/korvatut merkkijonot
 -I   --ignorercfiles   Älä käytä nanorc-tiedostoja
 -K   --keypad    Käytä vaihtoehtoisia näppäimistörutiineja
 -M   --mac     Kirjoita tiedosto Mac-muodossa
 -N   --noconvert   Älä muunna tiedostoja DOS/Mac-muodosta
 -Q [jono]  --quotestr=[jono] Lainauksen merkintä, oletusarvo "> "
 -R   --regexp    Etsi säännöllisillä lausekkeilla
 -S   --smooth    Pehmeä vieritys
 -T [luku]  --tabsize=[luku]  Aseta sarkaimen leveys
 -V   --version   Tulosta versiotiedot ja lopeta
 -Y [jono]  --syntax [jono]   Käytettävä syntaksimääritys
 -c   --const     Näytä kohdistimen sijainti jatkuvasti
 -i   --autoindent    Sisennä uudet rivit automaattisesti
 -k   --cut     ^K leikkaa rivin loppuun saakka
 -l   --nofollow    Älä seuraa symbolisia linkkejä, vaan korvaa ne tiedostoilla.
 -m   --mouse     Käytä hiirtä
 -o [hak] --operatingdir=[hak]  Aseta toimintahakemisto
 -p   --preserve    Salli XON (^Q)- ja XOFF (^S) -näppäimet
 -r [sarake]  --fill=[sarake]   Rivitä annettua pidemmät rivit
 -s [ohjelma] --speller=[ohjelma] Käytä annettua oikolukuohjelmaa
 -t   --tempfile    Tallenna tiedosto kysymättä poistuttaessa
 -v   --view      Katselutila (vain luku)
 -w   --nowrap    Älä rivitä pitkiä rivejä
 -x   --nohelp    Älä näytä ohjeikkunaa
 -z   --suspend   Mahdollista keskeyttäminen
 -a, -b, -e, -f, -g, -j     (eivät vaikuta Nanoon; Pico käyttäisi)

Muita tunnettuja editoreita ovat mm. Kate, Emacs (ja X-versio Xemacs), Jed, ks. kuvaruutukaappaus, (X-versio Xjed) ja Vi (graafinen versio vim).

Jedissä tiedosto tallennetaan ^X^S (Ctrl-x ja Ctrl-s) ja ohjelman käyttö lopetetaan ^X^C (Ctrl-x ja Ctrl-c).

Virtuaalikonsoli

Virtuaalikonsolien välillä liikutaan näppäinyhdistelmällä Ctrl-Alt-Fn, jossa n = funktionäppäin 1-6. Esim. Ctrl-Alt-F1 tuo eteesi login-ikkunan, jossa voit kirjautua uudelleen sisään. Oletuksena on tekstimoodi, josta pääset takaisin alkuperäiseen graafiseen virtuaalikonsoliin (X:ään) näppäinyhdistelmällä Alt-F7. Tekstimoodissa konsolien välillä liikkumiseen ei siis tarvita Ctrl-näppäintä ja alkuperäisen konsolin funktionäppäimen numero on 7.

Usein virtuaalikonsolissa skandit eivät näy oikein, koska valittu näppäimistökartta (keymap) on väärä. Skandit saat näkyviin lataamalla oikean näppäimistökartan seuraavasti (toimii ainakin debian-pohjaisissa distroissa):

laodkeys fi-latin1

Jos kaikki toimii kuten pitääkin, voit asentaa oikean näppäimistökartan:

install-keymap fi-latin1

Virtuaalikonsolin tervetulotoivotus on tiedostossa /etc/motd ja voit muuttaa sen haluamaksesi.

Virtuaalikonsolit ovat käytettävissä vain paikallisesti - ei etäkäytössä.

Näyttötilan vaihto ja virtuaaliresoluutio

Voit muuttaa näyttötilaa Alt-Ctrl ja + suuremmaksi ja Alt-Ctrl ja - pienemmäksi (kyseessä on pelkkä zoomaus, mutta framebuffer säilyy entisen kokoisena). Suurennetulla 'virtuaalinäytöllä' ei nyt tarvita muuta kuin hiiren kursorin siirtäminen näytön reunaan, jolloin näytön ulkopuolella oleva alue tulee näkyviin.

Näytön resoluutiota voi vaihtaa X:n konsolissa lennossa xrandr-komennolla XFree86:n 4.3 -versiosta lähtien (oman koneesi X:n version näet kirjoittamalla XFree86 -version).

tapsa@abc:~$ xrandr -s 1024x768 -r 75

Randr-lisäys muuttaa framebufferin kokoa. Käytettävissä olevat näyttötilat näet -q -optiolla ja eri optiot näet xrandr -help.

Jos kuva on näytölläsi vinossa etkä saa sitä muuten kuntoon, kokeile käyttää Xvidtune-ohjelmaa, ks. kuva xvidtune.png. Xvidtunen saat käynnistettyä konsolissa (tai suoraan Alt-F2) kirjoittamalla xvidtune.

Joskus joillakin näyttötiloilla (tai näytönohjaimilla) käy niin, että ohjelmaikkuna ei mahdu kokonaisuuudessaan ruudulle vaan osa jää pimentoon (ja usein se on juuri se OK-nappula, jota pitäisi painaa). Onneksi tähän on olemassa helppo ratkaisu: ikkunaa voi siirtää hiirellä Alt-näppäin pohjassa :)

Mikä ihmeen X (X, ikkunamanagerit ja työpöytäympäristöt)?

X Window System ( = X-ikkunointijärjestelmä; lyhyemmin vain X, X11 tai XFree86) on Linuxin graafinen ympäristö. Linuxin graafinen käyttöliittymä (Graphical User Interface = GUI) tarkoittaa siis juuri X:ää.

Joissakin Usenetin keskusteluissa X:ää on väitetty isoksi, kömpelöksi ja vanhanaikaiseksi ja sille on vaadittu korvaajaa, mutta usein perustelut ovat olleet melko pinnallisia ja tietämättömyyttä heijastavia eivätkä ole olleet tosiasioihin pitäytyviä. X:n tämän hetkiseen tilanteeseen voi tutustua sivulla http://cbbrowne.com/info/xbloat.html, josta ilmenee, että X:lle ei toistaiseksi löydy varteenotettavaa vaihtoehtoa.

X-palvelimen (X server) lisäksi tarvitaan graafiseen ympäristöön vielä näyttömanageri (Display Manager) ja ikkunamanageri (Window Manager). Nykyisin Linuxissa ovat yleistyneet ikkunamanagereja laajemmat kokonaiset työpöytäympäristöt (Desktop Environment), joista yleisimmät ovat KDE ja Gnome. Windows-käyttäjät pystynevät hahmottamaan X:n paremmin, jos sitä vertaa Windowsiin (95, 98, ME), joka on graafinen shelli (kuori) Dosin päällä.

Harmaa ruutu, jossa keskellä on X osoittaa, että X-palvelin (X server) on käynnissä, mutta se ei saa yhteyttä näyttömanageriin (Display Manager) tai näyttömanageri (XDM, GDM tai KDM) ei ole käynnissä. Jos kaikki on kunnossa, niin X-palvelin ottaa yhteyden näyttömanageriin, jonka jälkeen tulee login-ikkuna, josta käyttäjä voi kirjautua sisälle palvelimeen.

Huomaa, että Display Manager on aivan eri asia kuin Window Manager. Jos Gnome on käytössä, oletusnäyttömanageri (default display manager) on GDM, KDEn näyttömanageri on KDM ja muiden XDM.

Mutta eivät KDE ja Gnome ole ainoita työpöytäympäristöjä Linuxille vaikka ne ovatkin yleisimmät. Linuxille on myös muita ja hyviä ympäristöjä sekä kevyitä ikkunamanagereja kuten Enlightenment. Kattava valikoima eri ikkunamanagereja sekä työpöytäympäristöjä X:lle on sivulla http://www.plig.org/xwinman/.

Tutustu myös SuperKaramba-ohjelmaan, jonka avulla voi tuoda interaktiivisia komponentteja Linuxin työpöydälle (vrt. Windowsin 'Active Desktop'). KDE:n käyttäjien kannattaa ehdottomasti tutustua myös KDE Community Wiki Site sivustoon!.

Monta X:ää

Oletuksena olevan X:n järjestysnumero on 0 eikä sitä tarvitse kirjoittaa ensimmäistä X:ää avattaessa. Jos Linuxisi ei käynnisty oletuksena graafiseen tilaan, voit käynnistää X:n kirjoittamalla yksinkertaisesti startx (ensimmäinen X käynnistyy virtuaalikonsolille F7).

Toinen X käynnistetään (käynnistyy virtuaalikonsolille F8):

tapsa@tapsa:~> startx -- :1 &

Kolmas X käynnistetään (käynnistyy virtuaalikonsolille F9):

tapsa@tapsa:~> startx -- :2 &

Perään lisätty &-merkiki (välilyönnillä erotettuna) käynnistää X:n tausta-ajoon, jolloin konsoli ei jää varatuksi (ei pakollinen).

Voit myös itse määrätä, mille virtuaalikonsolille (vt = virtual terminal) X käynnistyy esim. seuraavasti:

startx /usr/bin/blackbox -- :1 vt6 &

Eri X:ien välillä liikutaan näppäinyhdistelmillä Ctrl-Alt-F7 (ensimmäinen X), Ctrl-Alt-F8 (toinen X), Ctrl-Alt-F9 (kolmas X) jne. Eri X:n käynnistyskerroilla voidaan valita lisäksi erilaisia asetuksia kuten ikkunanmanageri (window manager):

tapsa@tapsa:~> startx fvwm2 -- :1 &
tapsa@tapsa:~> startx windowmaker -- :2 &

Edellä olevat esimerkit ovat SuSEsta. Huomaa, että oletuksena käynnistyvä X on sama kuin oletustyöpöytäympäristösi (tai ikkunamanagerisi), jos kotihakemistossasi olevassa piilotetussa .xsession-tiedostossa ei ole muuta määritelty (tai tiedostoa ei ole). Seuraava mallina oleva .xsession-tiedosto on Knoppixista (Debian-pohjainen distro):

# Enlightenment inserted Execution string here
exec /usr/bin/enlightenment

Tässä siis esim. 'startx -- :1' käynnistääkin Enlightenmentin, koska se on määritelty .xsession-tiedostossa oletuksena käynnistyväksi, vaikka loginista käynnistyykin KDE!

X ei käynnisty!

Jos kone käynnistyy tekstipohjaiseen login-tilaan, mutta X ei käynnisty, niin saat sen käynnistettyä käskyllä startx sisäänkirjautumisen jälkeen. X käynnistyy automaattisesti Linuxin käynnistyksen yhteydessä, jos tiedostossa /etc/inittab on numero 5 (RH-pohjaisissa distroissa; Debianissa 2) kohdassa:

# The default runlevel.
id:5:initdefault:

Jos siinä on id:3:initdefault:, niin X ei käynnisty automaattisesti (huom., Debianissa ajotaso X:lle on oletuksena 2).

Ajotaso (run level) määrittelee, mitkä palvelut (services) käynnistetään koneen käynnistyksen yhteydessä. Ajotasoa vaihtamalla voidaan siis vaihtaa koneen toimintatilaa, esim. onko netti toiminnassa tai käynnistetäänkö X.

0 = halt
1 = single user mode
2-5 = normal operation (Debianissa käyttäjä voi määritellä)
6 = reboot
7-9 ovat määrittelemättä

Palveluita voi käynnistää tai sammuttaa esim. rcconf-ohjelmalla.

Jos on valinnut väärät näyttöasetukset, niin joskus joutuu muuttamaan tiedostoon /etc/inittab kohtaan id:5:initdefault: väliaikaisesti ajotasoksi (run level) 3 viiden sijaan. Silloin X ei käynnisty automaattisesti ja pääsee ajamaan Xconfigurator-ohjelman uudelleen (Red Hatissa) ja panemaan asetukset kuntoon. Jos run level on 3, joutuu X:n käynnistämään tekstitilassa loginin jälkeen komennolla startx.

Grubista voi Linuxin käynnistää kätevästi tekstitilaan painamalla e-kirjainta (edit) kahdesti ja lisäämällä käynnistysparametrien loppuun numeron 3.

Myös väärä hiiren valinta voi olla syynä siihen, että X ei käynnisty. Hiiren asetuksia muutetaan hieman eri tavoin eri distroissa. Debianissa käytetään esimerkiksi ohjelmaa dpkg-reconfigure xserver-xfree86 ja Red Hatissa mouseconfig-ohjelmaa.

Seuraavassa on käytetty egrep-ohjelmaa, jolla on etsitty mahdollisia virheitä (EE) ja varoituksia (WW) XFree86:n lokitiedostosta:

tapsa:/home/tapsa# egrep '^\(EE|^\(WW' /var/log/XFree86.0.log
(WW) Warning, couldn't open module mga_hal
(EE) MGA: Failed to load module "mga_hal" (module does not exist, 0)
(WW) MGA(0): Video BIOS info block not detected!

Varoitukset ovat vain varoituksia, mutta virheet yleensä estävät X:n käynnistymisen, joten niihin kannattaa kiinnittää ongelmatapauksissa huomiota.

X:n käynnistys vaatii myös kirjoitusoikeudet /tmp-tiedostoon. Oletusoikeudet ovat drwxrwxrwxt (oikeudet näet komennolla ls -la). Jos oikeudet eivät riitä, voit muuttaa ne seuraavasti:

cd /tmp
chmod -R a+rwx .X11-unix
chmod 1777 .X11-unix
chmod 1777 /tmp

Itselläni tällainen ongelma tuli eteen Knoppixin SysV-Init-paketin poistamisen ja Debianin vastaavan paketin asentamisen jälkeen.

Harmaa ruutu, jossa keskellä on X osoittaa, että X-palvelin (X server) on käynnissä, mutta se ei saa yhteyttä näyttömanageriin (Display Manager) tai näyttömanageri (XDM, GDM tai KDM) ei ole käynnissä. Jos kaikki on kunnossa, niin X-palvelin ottaa yhteyden näyttömanageriin, jonka jälkeen tulee login-ikkuna, josta käyttäjä voi kirjautua sisälle palvelimeen.

X ei käynnisty Debianissa!

Monelle on käynyt näin etenkin Debiania asennettaessa. Ongelma liittyy näytön asetuksiin ja niitä pääsee Debianissa muuttamaan ohjelmalla dpkg-reconfigure xserver-xfree86. Yleinen ongelma on, että X on (tai ei ole) säädetty käyttämään frame bufferia, ja asetus on väärä näytönohjaimellesi.
$ egrep FBDev /etc/X11/XF86Config-4
Option "UseFBDev" "false"
Myös väärän hiiren valinnan (X ei käynnisty tällöinkään!) voi muuttaa dpkg-reconfigure xserver-xfree86 -ohjelmalla oikeaksi. Muista, että /dev/ttyS0 on com1, /dev/ttyS1 com2 jne. ja /dev/psaux on ps/2.

Editoi tiedostoa /etc/X11/XF86Config-4 vaihtamalla false trueksi tai true falseksi. Jos käytössä on esim. Joe-editori, niin siinä tallennetaan tiedosto näpyttelemällä Ctrl-k ja s. Jos haluat vain katsoa tiedostoa, etkä tee mitään muutoksia, lopeta ohjelma näppäinyhdistelmillä Ctrl-k ja x.

Kätevä ohjelma esim. XF86Config-4 (monissa distroissa pelkästään XF86Config) -tiedoston katseluun on cat. Itse käytän nykyään tiedostojen muokkaukseen selkeää ja monipuolista mc-ohjelmaa (Midnight Commander).

Usean Linuxin ajaminen yhtäaikaisesti

Siis mitä? Kyllä, Linuxista käsin voi käynnistää toisen Linuxin chrootilla, ks. ohjeet sivulta http://gnubox.dyndns.org:8080/~sunil/multiple.php ja http://www.debian.org/doc/manuals/reference/ch-tips.en.html#s-chroot. Ohjeet on tehty Debianille mutta niiden pitäisi toimia muissakin distroissa.

Näppis ei toimi Lilossa

Tällaiseen ongelmaan voi joskus törmätä usb-näppiksen kanssa. Ratkaisu on hyvin yksinkertainen: BIOSista vain usb legacy support tai vastaava asetus päälle!

Linux jumittui?

Mitäpä jos graafinen työpöytäympäristö (esim. KDE tai Gnome) jää täysin jumiin? Itse ajattelin aikoinaan, että nyt se Linux sitten kaatui, mutta ei asia ollutkaan niin vaan Gnome sattui jäämään jumiin (ei kyllä kovin tavallista). Jos sinulle käy samoin, niin paina näppäimiä Ctrl-Alt-Backspace (Backspace = iso nuoli vasemmalle -näppäin), niin pääset takaisin Login-tilaan, jossa voit kirjautua uudelleen sisään.

Voit myös mennä jollekin virtuaalikonsolille näppäilemällä esim. Ctrl-Alt-F1, kirjautumalla sisään loginista, ja kirjoittamalla killall X. Tuo X-ohjelmien 'tappokäsky' saa aikaan palautumisen takaisin graafiseen Login-ikkunaan.

Jumiin jäänyt ohjelma (prosessi) voidaan sammuttaa KDE:ssä Ctrl-Alt-Esc, joka muuttaa kursorin pääkallon kuvaksi. Kursori sitten vaan jumiin jääneen ohjelman päälle ja enter. Pääkallokursorin saa muuttumaan tavalliseksi Esc-näppäimellä (jos et haluakaan tappaa prosessia). Toinen mahdollisuus pakkolopettaa ohjelma on Ctrl-Esc, joka tuo Process Tablen esille, josta voi valita lopetettavat prosessit (tämä on lähinnä vastaava kuin Windowsin Ctrl-Alt-Del). Kolmas mahdollisuus on käyttää ohjelmaa xkill joko konsolista tai suoraan Alt-F2 (vastaa Windowsin Start-Run) ja kirjoittamalla xkill. Konsolissa voi myös lopettaa kaikki tietyn ohjelman prosessit kirjoittamalla killall ohjelman_nimi. Kaikista voimakkain 'tappokäsky' on killall -9, jos ohjelma ei tottele mitään muuta lopetuskomentoa (käyttö vain omalla vastuulla).

Linuxin pikasammutus

Rootin oikeuksilla:
# shutdown -h now (now tilalle voit kirjoittaa myös 0, jolloin kone sammutetaan välittömästi, 1 sammuttaa koneen minuutin päästä jne.) Tai kirjoita konsolissa yksinkertaisesti halt, niin kone sammuu. Lisäksi poweroff yleensä myös toimii. # reboot (buuttaa koneen uudelleen; sama kuin Ctrl-Alt-Del)

Ainankin RH 9:ssä 'oikeat' halt, reboot ja poweroff ovat rootin /sbin-hakemistossa ja tavallisilla käyttäjillä niitä ei ole oletuksena polussa vaan ne ovat /usr/bin-hakemistossa symlinkattuina consolehelper -nimiseen ohjelmaan. Kun consolehelper käynnistetään, se tarkistaa Pamin avulla (/etc/pam.d/halt|poweroff|reboot), onko käyttäjällä oikeuksia ajaa "oikea" ohjelma (kiitoksia Mikko Paanaselle yksityiskohtaisista ohjeista sfnet.atk.linux-uutisryhmässä).

Joissakin distroissa voi tavallinenkin käyttäjä rebootata koneen, mutta sammuttamiseen saatetaan tarvita pääkäyttäjän oikeudet (esim. Debian).

Älä koskaan sammuta konetta suoraan virtakatkaisimesta, koska tiedostojärjestelmä ei ehdi kirjoittaa puskurimuistissa (cache) olevia tietoja levylle eikä päivittää lokitiedostoja. Kone on aina sammutettava hallitusti niin että käyttöjärjestelmä osaa sitä odottaa.

Onneksi nykyisillä journaloivilla tiedostojärjestelmillä (esim. ext3) ei suurta vahinkoa pitäisi päästä tapahtumaan odottamattoman sammuttamisen vuoksi, koska tiedostojärjestelmä pitää itse kirjaa siitä, mihin kohtaa levyä se aikoo seuraavaksi kirjoittaa, ja jos kirjaaminen ei onnistu (esim. sähkökatkos), kirjoitustapahtuma vain yksinkertaisesti hylätään seuraavan käynnistyksen yhteydessä.

Disketin formatointi

Suomalaisella FAQ-sivustolla sfnet.atk.linux-faq on hyvät ohjeet tähänkin. Ensin levyke pitää alustaa fdformat-komennolla ja sen jälkeen pitää luoda tiedostojärjestelmä mkfs-komennolla. Yksinkertaisimmillaan formatointi ja tiedostojärjestelmän luonti FAT16:ksi tapahtuu seuraavasti:
# fdformat /dev/fd0
# mkfs.msdos /dev/fd0

Yleisempi FAT32-disketin tiedostojärjestelmä luodaan mkfs-käskyllä seuraavasti
# mkfs.vfat /dev/fd0

Myös levykkeen koko voidaan ilmoittaa valmiiksi: RH:ssa fd0H1440; Debian ja SuSE fd0u1440. Eli Debianissa seuraavasti:

root@TeraeNet:/# fdformat /dev/fd0u1440

...tai käyttäen superformat-ohjelmaa:

root@TeraeNet:~# superformat /dev/fd0 hd

En ymmärrä, miten saan disketin näkymään Linuxissa

Tiedosto /etc/fstab on laitteiden määritystiedosto, jossa määritellään, mitkä laitteet (liitokset) joko otetaan automaattisesti käyttöön käynnistymisen yhteydessä tai ovat tarvittaessa otettavaksi käyttöön. Huomaa myös, että Linux tukee vain niitä tiedostojärjestelmiä (filesystems), joille on tuki kernelissä.

Linuxissa ei käytetä asematunnuksia A, C, D jne. kuten Windowsissa vaan laitenimiä (/dev/fd0, /dev/hda1, /dev/hda2 jne.) ja laitteet pitää ensin liittää (mount) hakemistorakenteeseen ennen kuin niitä voi käyttää.

Haluttu osio (partitio) voidaan liittää myös automaattisesti Linuxin käynnistyessä lisäämällä se tiedostoon /etc/fstab ja antamalla tarvittavat optiot, esim.

/dev/hda1 /mnt/c vfat defaults 0 0

Tässä esimerkissä vfat = FAT32-osio ja hda1 = C:\. Näillä 'perusasetuksilla' vain pääkäyttäjä voi liittää osion. Usein on kuitenkin hyödyllistä antaa tavalliselle käyttäjälle myös oikeuksia liittämiseen ja ohjelmien suorittamiseen Windows-osiolta, jolloin seuraava /etc/fstab-tiedoston rivi voisi olla käyttökelpoinen:

/dev/hda1 /mnt/c vfat noauto,users,exec,umask=000 0 0

Huomaa, että voit lisätä rivejä fstab-tiedostoon ja kokeilla eri asetuksia, kun kommentoit ne rivit pois, joita et halua käytettävän, esim.:

# /dev/hda1 /mnt/c vfat defaults 0 0
/dev/hda1 /mnt/c vfat noauto,users,exec,umask=000 0 0

Jos ajat vielä komennon 'mount -a', niin muutokset tulevat heti voimaan.

Myös levykeasema (dev/fd0) pitää olla mainittuna ftab-tiedostossa, jos levyke halutaan liittää 'lyhyessä muodossa' mount-komennolla:

$ mount /dev/fd0

Jos fstabissa ei ole /dev/fd0 valmiina, täytyy käyttää pitempää muotoa (yleensä vain root voi käyttää):

# mount -t vfat /dev/fd0 /floppy

Tässä levyke (vfat = FAT32-tiedostojärjestelmä) liitetään juuressa olevaan floppy-hakemistoon, jonka pitää olla luotu valmiiksi. Yleensä täyspitkää liittämismuotoa ei oletuksena sallita tavalliselle käyttäjälle vaan käyttäjän on pakko käyttää lyhyempää muotoa mount /floppy. Joissakin distroissa levyke näkyy /mnt-hakemiston alla (/mnt/floppy), jolloin on käytettävä 'mount /mnt/floppy'. Muista ajaa umount-komento ennen kuin poistat levykkeen asemasta!

Levykkeen liittämiselle annetaan 'ohjeet' käynnistyksen yhteydessä /etc/fstab-tiedostossa annettujen määritysten mukaan, jossa määritellään myös kaikki muutkin laitteet, mitä liitetään hakemistojärjestelmään ja miten. Seuraavassa malliksi Lindowsin ja Knoppixin levyke-osio /etc/fstab-tiedostosta:

LindowsOS:

/dev/fd0        /mnt/floppy1  auto   noauto,rw,user,noexec,sync   0   0

Knoppix 3.3

/dev/fd0  /floppy  vfat  defaults,user,noauto,showexec,umask=022  0  0

Huomaa erityisesti optio noauto, koska muuten levyke yritetään liittää automaattisesti joka käynnistyksen yhteydessä ja sehän on huono idea - etenkin jos asemassa ei ole levykettä! Myös user on tärkeä, koska muuten tavalliselle käyttäjälle ei anneta oikeutta mountata levykettä. Lindows on lisännyt myös sync-määritteen, jolloin levyke synkronoidaan automaattisesti muistin kanssa eli tieto kirjoitetaan välittömästi levykkeelle eikä se jää välimuistiin. Yleensä välimuisti tyhjennetään ja tieto kirjoitetaan levykkeelle vasta levykkeen irrotuksen (umount) yhteydessä ja jos se jää tekemättä, tieto saattaa kadota bittiavaruuteen :-/

Vertaa oman fstab-tiedostosi levyke-osiota edelliseen ja kotitehtäväksi jääköön ottaa selvää, mitä muut määreet tarkoittavat. Lisätietoa saat man-sivuilta man 5 fstab ja man mount. Ja itseopiskelussa muista, että Google on aina ystäväsi :)

Seuraavassa kuitenkin alkuunpääsemiseksi muutamia optioita:

defaults liitetään automaattisesti ja käytetään oletus-optioita: rw, suid, dev, exec, auto, nouser, and async.
ro vain lukuoikeus
rw luku- ja kirjoitusoikeus
user tavallisella käyttäjällä on oikeus käyttää CD- ja levykeasemaa
auto osion tai laitteen automaattinen liittäminen
noauto ei automaattista liittämistä
noexec ohjelmien suoritus laitteelta kielletään
exec ohjelmien suoritus laitteelta sallitaan; esim. Windows-ohjelmien käyttä Winen kautta
sync kaikki tieto kirjoitetaan suoraan levylle
umask umask-oikeuksien antaminen; umask=000 (omistaja, ryhmä ja muut saavat kaikki oikeudet: luku-, kirjoitus- ja suoritusoikeus)

Ja ettei nyt tärkein asia unohtuisi, niin lisää user,noauto fstabiin, jos ne puuttuvat sieltä, koska silloin levykettä ei liitetä käynnistyksen yhteydessä (noauto) ja käyttäjä (user) voi mountata levykkeen yksinkertaisesti mount /floppy ja irrottaa levykkeen lyhyesti umount /floppy - tai miksipäs ei vaikkapa mount /korppu, jos olet tehnyt sen nimisen hakemiston ja pannut sen fstabiin levyke-osion nimeksi! Itse käytän kyllä 'virallista' mount /dev/fd0, jota suosittelen muidenkin käytettäväksi, koska se on kaikissa Linuxeissa oletuksena eikä koneelta toiselle vaihtaessa tarvitse miettiä, mitä siellä fstabissa nyt lukikaan juuri tässä koneessa.

Voit myös käyttää user tilalla users, joka antaa kaikille käyttäjille oikeuden levykkeen liittämiseen (mount) ja irrottamiseen (umount). Users on oikeastaan suositeltavampi koska jos tavallinen käyttäjä jättää esim. CD-levyn asemaan eikä ole irrottanut sitä, niin pelkällä user-asetuksella asema olisi lukittu eikä toiset käyttäjät saisi sitä pois vaan ainoastaan user itse, joka on sen liittänyt, tai root.

Muista aina testata fstabin oikeellisuus mount -a muutoksien jälkeen (ilmoittaa mahdolliset virheet ja liittää fstabissa olevat laitteet) ettei seuraavan käynnistyksen yhteydessä tule ikäviä yllätyksiä.

Unohdin rootin salasanan - mitä voin tehdä?

Käynnistä Linux Grubista (tai Lilosta) boot: linux single. Linux käynnistyy nyt single user -tilaan ja pääset root-oikeuksin sisään ilman salasanaa. Sitten vaan annat rootille uuden salasanan komennolla passwd ja boottaat koneen (Ctrl+Alt+Del) normaalisti.

Joissakin distroissa (kuten Debian) 'single-user' -tila on suojattu rootin salasanalla, jolloin Linux pitää käynnistää linux init=/bin/sh tai linux init=/bin/bash. Silloin pääsee suoraan komentoriville (command prompt), jossa voi tehdä kaikkia tarvittavia huoltotoimenpiteitä.

Jos tiedostojärjestelmä on read-only (kirjoitussuojattu - vain lukuoikeus), pääset read-write -tilaan (luku- ja kirjoitusoikeus) kirjoittamalla

mount -o remount,rw /

Lisätietoa salasanan muuttamisesta löydät sivultani Oikeudet: Käyttäjien lisääminen ja salasanan vaihto.

Linuxin päivittäminen

Linuxissa ei ole päästy yhtenäiseen systeemiin päivittää järjestelmä suoraan netin kautta vaan eri distrot päivitetään hieman eri tavalla (eikö tämä olekin sitä vapaata kilpailua, josta kaikki hyötyvät?). Red Hat käyttää up2date -nimistä ohjelmaa; SuSEssa YaST2 (graafinen) tai tekstipohjainen YaST (Yet another Setup Tool) hoitaa saman asian; Debian käyttää Apt-ohjelmaa: apt-get update ja apt-get upgrade; Lindowsin päivitys hoituu Click-N-Run:in kautta; Mandrake käyttää urpmi-ohjelmaa (tai rpmdrake); Fedorassa on lisäksi vielä yum. Mahdollisuuksia riittää ja kaiken kukkuraksi hyväksi todettuja työkaluja voi käyttää eri ditroissa, esim. Aptin voi asentaa lähes mihin tahansa Linuxiin.

Red Hatin käyttäjän tulee olla rekisteröitynyt https://rhn.redhat.com/ tietokantaan ennen up2date-ohjelman käyttöä. Rekisteröinti onnistuu jälkikäteen # up2date --register -ohjelmalla (Red Hat 8, vanhemmissa Red Hateissa tulee käyttää /usr/sbin/rhn_register -ohjelmaa superuserina), jos asennuksen yhteydessä rekisteröinti jäi tekemättä.

Huom. RH:lta on tullut 28. elokuuta 2003 uudet up2date ja rhn_register -ohjelmat ja vanhat ohjelmat eivät enää toimi. Katso uusien ohjelmien asennusohjeet sivulta http://tapsa.terae.net/linux/redhat9.htm#rhn.

Onko Linuxissa GetRightin tapaista Download-ohjelmaa?

Linuxissa suosittu komentorivipohjainen ohjelma on wget, mutta lisäksi on saatavana muitakin ohjelmia. KDE:n käyttäjille on tullut tutuksi KGET, ks. kuvaruutukaappaus. Muita ohjelmia ovat esim. http://prozilla.genesys.ro/ (komentorivipohjainen) ja http://www.krasu.ru/soft/chuchelo/ (graafinen, ks. kuvaruutukaappaus).

P2P-ohjelma Linuxille?

Linuxille löytyy useampikin P2P-ohjelma, joista http://gtk-gnutella.sourceforge.net/ (Gtk-gnutella on graafinen Gnutella-client) lienee suosituin. Toinen kokeilemisen arvoinen ohjelma lienee http://gift.sourceforge.net/ (giFT).

Miten päivitän BIOSin, kun Linuxissa ei ole Dosia?

Sivuilta http://www.freedos.org/freedos/files/ tai http://www.bootdisk.com/ löytyvät tarvittavat apuohjelmat Dos-buuttidisketin tekemistä varten. FreeDOSin buuttidisketti tehdään kopioimalla jostain FreeDos-sivulla mainitusta linkistä fdos1440.img-tiedosto, joka kirjoitetaan dd:llä levylle.

dd  if=fdos1440.img of=/dev/fd0u1440

Yleensä Bios päivitetään tekemällä Dos-buuttidisketti, jolla kone käynnistetään ja ajetaan päivitysohjelma. Joskus ajurit sisältävät jo valmiit ohjelmat buuttidisketin tekoon ja päivitys onnistuu ohjeita noudattamalla.

Joissakin distroissa (kuten SuSE 8.2) voit tehdä Dos-käynnistysdisketin (FreeDOS) suoraan Linuxista komennolla dosbootdisk.

tapsa:/home/tapsa # dosbootdisk
Creating FreeDOS Bootdisk. All files will be lost!
Continue? [yes/NO] yes
Creating FreeDOS bootdisk [/dev/fd0h1440] ... done
Press any key to continue ...
tapsa:/home/tapsa #

Ohjelmien asentaminen

Linuxissa ohjelmat asennetaan ensisijaisesti jakelun oman paketinhallintajärjestelmän kautta. Linux-jakelun tekijät ovat valmiiksi valinneet ja testanneet kattavan valikoiman ohjelmia, jotka löytyvät asennusmedialta ja Linux-jakelun ylläpitämiltä palvelimilta, joista voi myös hakea päivitykset ohjelmista. Yleensä siis ei tarvitse etsiä ohjelmia mistään muualta, esim. jonkin nettisivun kautta ja sitten ihmetellä, että 'mitenkäs tämä ohjelma nyt sitten asennetaan'.

Joskus tekee mieli kuitenkin kokeilla jotakin ohjelmaa, joka on joko niin uusi, että sitä ei ole jakelun ylläpitämillä palvelimilla tai sitten se on kaupallinen tuote, joka ei koskaan ehkä päädykään ko. palvelimille, esim. NeroLINUX-poltto-ohjelma. Tällainen ohjelma hankitaan joko suoraan ko. distrolle tarkoitetussa muodossa (esim. .rpm-loppuinen tiedosto Red Hatille, .deb Debianille) tai sitten yleismuotoisena .tar.gz-pakettina. Uusimmissa distroissa *.tar,gz.paketit (vastaavat kuin *.zip-tiedostot Windowsissa) voi purkaa myös suoraan graafisessa tilassa hiiren oikealla näppäimellä. Samoin rpm- tai deb-paketit voi purkaa suoraan kotihakemistossa vain klikkaamalla tiedostoa ja asentamalla paketin distron omalla paketinhallintatyökalulla (esim. Susessa Install Package with YaST). Tämä ei voisi olla enää helpompaa!

tar ja tar.gz
Linuxissa yleisimmin käytetty ohjelma varmuuskopiointiin (arkistojen käsittelyyn) on tar (Tape ARchiver). Tar ei kuitenkaan ole pakkausohjelma vaan pakkaamiseen käytetään gzip-ohjelmaa tar-komennon kanssa, jolloin lisätään optioihin valitsin z ja tiedoston pääte on tar.gz pelkän tar-päätteen sijaan.
tar zcvf pakattu_paketti.tar.gz lähdetiedosto tai hakemisto (luonti) tar zxvf paketti.tar.gz (purkaminen) tar ztvf paketti.tar.gz (sisällön tutkiminen)
Seuraavista esimerkeistä huomaat eron selvästi: tapsa@abc:~/Documents$ tar cvf lfs.tar LFS* (pelkkä tar-arkistointi) tapsa@abc:~/Documents$ tar zcvf lfs.tar.gz LFS* (pakkaus gzip-ohjelmalla)
Tärkeimpiä optioita: -c --create luonti -f tiedoston tai hakemiston määritys -z pakkaus -x --extract purku -t --list sisällön tulostus
tar.bz2
Gzipin tilalla käytetään nykyisin usein bzip2-ohjelmaa, joka pakkaa tiedoston (tai hakemiston) pienempään tilaan kuin gzip (tiedoston pääte tar.bz2).
tar jcvf paketti.tar.bz2 (luonti) tar jxvf paketti.tar.bz2 (purkaminen)
Gzip- ja bzip2-ohjelmien päätteet ovat .tar.gz ja .tar.bz2. Huomaa myös gzip-ohjelmalla käytetty -z-optio ja bzip2-ohjelmalla sen tilalla käytetty -j-optio. Muuten ohjelmia käytetään tar-komennon kanssa samalla tavalla, ks. lisätietoa man tar.
Jos paketti on .src.tar.gz, niin se on lähdekoodimuodossa ja pitää kääntää purkamisen jälkeen (tämä täytyy tehdä konsolissa): $ ./configure (ohjelman konfigurointi) $ make (ohjelman kääntö) $ make install (itse asennus) Tuo $ edellä tarkoittaa tavallisen käyttäjän kehotetta, promptia (kuten <c:\> Dosissa) ja # rootin promptia Linuxissa. Voit siis kääntää lähdekoodipaketin tavallisena käyttäjänä, mutta asentamiseeen saatat tarvita rootin oikeuksia, jotka saat väliaikaisesti kirjoittamalla konsolissa su (tai 'su -').
bunzip2
$ bunzip2 LFS-BOOK-6.0.pdf.bz2	Paketin purkaminen. Esimerkkitiedostona on Linux from Scratch -kirja pdf-muodossa.
rpm
rpm -ivh paketti.rpm	asentaa paketin (optio '-h' näyttää asennuksen etenemisen risuaitana)
rpm -e paketti.rpm	poistaa paketin
rpm -Uvh paketti.rpm	paketin asentaminen tai jo asennetun paketin päivittäminen RPM huolehtii asennusjärjestyksestä, jos paketit ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa.
rpm.bin
chmod u+x paketti.rpm.bin	suoritusoikeuden (x) antaminen (+) käyttäjälle (u = user)
./paketti.rpm.bin	ohjelman ajaminen
rpm -Uvh paketti.rpm.bin	paketin asentaminen tai jo asennetun paketin päivittäminen RPM huolehtii myös asennusjärjestyksestä, jos paketit ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa.
bin
chmod a+x ohjelma.bin	ajo-oikeuden antaminen binääritiedostolle
./paketti.bin	bin-ohjelma käynnistyy ja voit asentaa ohjelman seuraamalla ohjeita esim. RealPlayerin asennus: chmod a+x RealPlayer10GOLD.bin ./RealPlayer10GOLD.bin
src.rpm
rpm -i paketti.src.rpm	asentaa paketin
deb
dpkg -i *.deb	asentaa paketit oikeassa järjestyksessä (ottaa huomioon: riippuvuudet = dependencies)
exe
unzip win_paketti.exe	Windowsin itsestään purkautuvaksi pakatun exe-tiedoston voi purkaa Linuxissa unzipilla

Ohjelmien asentaminen APT-ohjelmalla

Kaikille päädistroille on saatavana apt-ohjelma (Advanced Package Tool), jolla voidaan hoitaa ohjelmien päivitykset ja uusien ohjelmien asennukset todella kätevästi. Aptille on myös olemassa graafinen apuohjelma (frontend) Synaptichelpottamaan apt-getin käyttöä.

Debianissa ohjelma on jo valmiiksi asennettu ja sen saa myös rh-pohjaisille distroille.

Katso lisätietoa aptin käytöstä Apt-HOWTO-sivulta.

Lämmöt näkyville!

Myös Linuxiin löytyy ohjelma (lm-sensors), jolla voi tarkkailla prosessorin lämpötilaa ym. http://www2.lm-sensors.nu/~lm78/.

Jos koneessasi on Athlon-prosessori, sivusta http://www.daniel.nofftz.net/linux/Athlon-Powersaving-HOWTO.html voi myös olla hyötyä.

Mikä on Linuxin autoexec.bat (omat skriptit)?

Linuxissa on mahdollista tehdä asioita monella eri tavalla ja siksi DOSin autoexec.batia vastaava skriptikin voi sijaita eri kohdassa. Useimmissa distroissa (kuten Red Hat) oikea paikka omille skripteille on /etc/rc.d/rc.local (ajetaan viimeisenä, kun järjestelmä käynnistyy). Mutta ehkä kuitenkin suositeltavin paikka omille sripteille on /etc/init.d -hakemisto... ;)

Tutkitaanpa hieman tavanomaista Windowsin autoexec.bat-tiedostoa:

SET windir=C:\WINDOWS
SET winbootdir=C:\WINDOWS
SET COMSPEC=C:\WINDOWS\COMMAND.COM
SET PATH=C:\WINDOWS;C:\WINDOWS\COMMAND
SET PROMPT=$p$g
SET TEMP=C:\TEMP
SET TMP=C:\TEMP

Tuossa on asetettu erilaisia ympäristömuuttujia set-komennolla mutta aivan yhtä hyvin siihen voisi lisätä omia bat-tiedostoja ajettaviksi tai käynnistettäväksi ohjelmia.

Linuxissa voit muuttaa käyttöympäristöäsi muokkaamalla kotihakemistossasi olevaa kahta tiedostoa, .bash_profile (suoritetaan loginin yhteydessä) ja .bashrc (suoritetaan aina ajettaessa komentotulkkia). Seuraavassa mallina promptin asetus kotihakemiston .bashrc-tiedostoon (ks. http://tapsa.terae.net/linux/konsoli.htm#prompt):

    # set a fancy prompt
    PS1='\u@\h:\w\$ '

Nyt komentokehote näyttää seuraavalta:

tapsa@abc:~$

Joissakin distroissa voi käyttäjän kotihakemistossa olla loginissa ajettavan .bash_profile-tiedoston tilalla .bash_login- tai .profile-niminen tiedosto, jotka ovat synonyymejä .bash_profile-tiedostolle, jolloin tarvittavat muutokset komentokehotteessa tehdään niihin.

Voit muuttaa kaikkien käyttäjien oletusasetuksia editoimalla /etc/bashrc ja /etc/profile-tiedostoja.

Omille skripteille ei tekstitiedostoina anneta suoritusoikeuksia automaattisesti vaan niille pitää antaa ajo-oikeus (suoritusoikeus) erikseen komennolla chmod u+x tiedosto.sh. Skripti käynnistetään joko ./tiedosto.sh tai sh tiedosto.sh (skriptit, joita ei ajeta käynnistyksen yhteydessä). Ja vielä malliksi se perinteinen 'Hello World' -skripti:

#!/bin/bash          
echo Hello World

Skriptin alussa oleva

#!/bin/sh

tai mieluummin

#!/bin/bash

ilmoittaa komentotulkille (shell), mitä skriptikieltä käytetään.

Huomaa vielä, että skriptien päätteet voivat olla erilaisia - ei siis tarvitse olla .sh-loppuisia (Bourne shell command language). Perl-skriptit ovat yleensä .pl-loppuisia (ja skriptin alussa on silloin #!/bin/perl). Skriptikieliä on useita, joita voidaan käyttää Linuxissa. Lisätietoa skriptien käytöstä saa esim. sivulta BASH Programming - Introduction HOW-TO ja man bash.

Iso-tiedoston sisällön katsominen Linuxissa

Iso-loppuisen image-tiedoston sisällön (esimerkissä boot.iso-niminen tiedosto) näet Linuxissa kuten minkä tahansa muunkin laitteen mount-komennolla liittämällä sen jonnekin, esim. /mnt-hakemistoon:

# mount -o loop boot.iso /mnt

Tavallisen /mnt-hakemiston sisällön saat näkyviin taas:

# umount boot.iso /mnt

Huomaa, että kernelissä täytyy olla tuki loop-laitteelle tai saat seuraavan virheilmoituksen:

# mount -o loop /boot.iso /mnt
mount: Could not find any loop device. Maybe this kernel does not know
       about the loop device? (If so, recompile or `modprobe loop'), or
       maybe /dev/loop# has the wrong major number?

Apuva!

Linuxin helppitiedostot ovat man (manual) ja info, joita käytetään kirjoittamalla man tai info komennon eteen, josta halutaan lisätietoa. Esimerkiksi
$ man wget
$ info wget
$ man 8 mount
Ohjelma lopetetaan q-kirjaimella (Quit).

Lisäksi lähes jokaisesta ohjelmasta on tiivistetyt ohjeet, joita voi katsoa konsolissa ohjelman_nimi --help (myös -h ja ? toimivat).

Mutta on Linuxissa graafinen xman-niminen helppitiedostokin ja sen saa käyttöön kirjoittamalla konsolissa $ xman.

Jokaisessa päädistroissa on myös valikosta käynnistyvä kattava help-tiedosto (engl.kiel.), joka on vastaava kuin Windowsin help-tiedosto.

Pelkkää viivaako (--)?

Mutta miksi Linuxissa käytetään kahta yhdysviivaa (--), esim. --help? Kokeillaanpa yhtä viivaa saadaksemme gcc-kääntäjän version selville:

tapsa@TeraeNet:~$ gcc -version
gcc: unrecognized option `-version'

...ja sitten kahta:

tapsa@TeraeNet:~$ gcc --version
gcc (GCC) 3.3.3 (Debian)

Yritetäänpä tehdä viivalla alkava tiedosto:

tapsa@TeraeNet:~$ touch -tiedosto
touch: virheellinen päiväyksen muoto "iedosto"

Ei onnistu! Mutta pannaanpa nuo maagiset kaksi viivaa (--) mukaan, niin sen jälkeen onnistuu:

tapsa@TeraeNet:~$ touch -- -tiedosto

Entä sitten viivalla alkavan tiedoston poisto? Kokeillaanpa:

tapsa@TeraeNet:~$ rm -tiedosto
rm: virheellinen valitsin -- t
Kokeile komentoa "rm --help" lisätiedon saamiseksi.

Se ei onnistu! Lisätään taas nuo kaksi viivaa:

tapsa@TeraeNet:~$ rm -- -tiedosto
rm: poista tavallinen tyhjä tiedosto "-tiedosto"? y

...ja se on siinä!

Kuten huomataan, niin yksi viiva antaa virheilmoituksen. Miksi? Linuxissa tiedoston nimi voi alkaa myös viivalla (-), joten komentotulkki päättelee viivan jälkeen olevan tekstin olevan komennon optioita ja seuraa virheilmoitus. Kaksi viivaa kertoo komentotulkille, että niitä seuraavat merkit eivät ole komennon optioita. Kahta viivaa (--) on siis päädytty osoittamaan, että lisäoptioita ei enää seuraa komentorivillä vaan kaikkea muuta pitää käsitellä tiedostonimenä.

Huomaa myös kahden viivan käyttö esim. X:n käynnistyksessä:

tapsa@tapsa:~> startx fvwm2 -- :1 &

Asennuskokemuksia ja -ohjeita

Kokemus on osoittanut, että ensimmäistä Linuxiaan asentavan edessä saattaa olla lukematon määrä karikkoja, joihin Linux-innostus voi tyssähtää ja jotka voivat siirtää Linuxiin seuraavan kerran 'tutustumisen' pitkälle tulevaisuuteen. Siksi olen katsonut tärkeäksi jakaa kokemuksiani suosituimmista Linux-versioista ja varoittaa jo ennalta asioista, joiden kanssa voi tulla ongelmia. Yritän myös antaa vinkkejä itse asennuksen yksityiskohdista, että lopputulos olisi toivotun mukainen. Samoin yritän selvittää, missä kohden pitää olla erityisen tarkkana, jotta mitään vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan mahdollisesti muille samassa koneessa oleville käyttöjärjestelmille.

Pahoittelen, että luku on pääosin vuodelta 2002 ja näin ollen hieman vanha. Toisaalta teksti kannattaa vilkaista läpi - ainakin ongelmatilanteissa :)

Olen asennellut Red Hat 8:n muutamaan koneeseen, aina onnistuen. Lue Yksityiskohtainen selonteko asennusvaiheista.
Asennusohjelma on selkeä ja asennus sujui ongelmitta.
OS/2:n Boot Manageriin piti asentaa käynnistettävät ohjelmat uudelleen, koska ainoastaan Windows oli käynnistyvänä ohjelmana. Niin tosiaan - Red Hat meni omin päin muuttamaan Boot Managerista käynnistyviä ohjelmia, mutta poisti ilmeisesti 'vahingossa' myös Grubin, josta Linux käynnistetään.
Helppo päivitys netin kautta (up2date).
Hyvä distro ja asennus onnistuu myös aloittelijalta.

Red Hat Linux 9 on myös ilmestynyt (March 31, 2003) ja on Red Hat 8.0:n seuraaja ks. omat asennuskokemukseni uudesta punapiposta!. Lue samalta sivulta myös asennusohjeeni apt-ohjelman asennuksesta Red Hatille, jolla voi hoitaa ohjelmien asennukset todella kätevästi!

Helppo asennus, mutta joitakin asetuksia piti muuttaa (kuten fi-näppäimistö). Muutenkin kannattaa olla tarkkana asennuksen aikana. Jos jotakin jää asentamatta (esim. Open Office ei asennu oletuksena), niin ne on helppo asentaa myöhemmin hyvien graafisten työkalujen ansiosta. Jos asennuksen aikana jää buuttidisketti tekemättä eikä SuSE käynnisty kiintolevyltäkään 1. CD:n jälkeen vaatiman uudelleen käynnistyksen jälkeen (jonkin oman virhevalinnan vuoksi), niin asennuksen voi viedä loppuun 1. CD:n vaihtoehdolla Boot Installed System. Tällä saa järjestelmän käynnistettyä myöhemminkin kätevästi, jos tekee jotakin töppäyksiä asennusasetuksiin. Todella hienoa!
Nettiasetukset olivat heti kohdallaan.
Hiiren rullaus toimii asennuksen jälkeen vain alaspäin (Logitech MouseMan Wheel optical, usb) - kummallista.
Todella hieno käynnistyslataaja (Grub) ja muutenkin SuSE on kaikin puolin viimeistellyn näköinen!
Käynnistysdisketin teko vaati hieman ihmettelyä (tehdään 1. CD:n boot-hakemiston readme-ohjeiden mukaan), kun jäi tekemättä asennuksen yhteydessä. Tosin myöhemmin löysin YaST Control Centeristä graafisen ohjelman, jolla disketin teko onnistuu keneltä tahansa.
Helppo päivitys netin kautta (YaST).
Ainoa distro tähän asti kokeilemistani (Debianin ohella), johon Corel Photo Paint 9 on asentunut ongelmitta (eikä valita FontTastic serveristä). Suuri plussa SuSElle!
Lue yksityiskohtainen selonteko toisesta asennuksestani, joka meni hyvin aikaisemman 'harjoittelun' jälkeen! Mutta pientä säätämistä jäi kumminkin ja päivityksiä on tullut 'junalastillinen', joten ilman nopeaa nettiyhteyttä SuSEn pitäminen 'up-to-date' on vaikeaa (sama koskee kyllä lähes kaikkia muitakin Linuxeja). Myös toisen asennuksen jälkeen sain Corel Photo Paint 9:n asennettua ongelmitta (SuSE sisältää ilmeisesti paremmanWinen kuin mitä on saatavilla ilmaiseksi netistä). Pelkästään tällaisen huippuhyvän grafiikkaohjelman saaminen ilmaiseksi Linuxille voi olla hyvä syy vaihtaa SuSEen :-) Toki Linuxille on myös Gimp, jota usein verrataan jopa PhotoShop-ohjelmaan.

SuSE Linux 8.2 on myös ilmestynyt (huhtikuun -03). ks. http://www.suse.de/en/.

Vaikea asentaa. Ei aloittelijalle. Esimerkiksi X:n asetukset vaativat paljon käsityötä. Tuli pariinkin otteeseen tutustuttua näytön asetuksiin:
dpkg-reconfigure xserver-xfree86
Mutta tästä distrosta minä tykkään. Kaikki tuntuu toimivan hyvin ja vakaasti kunhan saa kaiken haluamansa viritettyä kohdalleen. Helppo päivitys netin kautta (apt-get update && apt-get dist-upgrade). Skandit saattavat tuottaa ongelmia, koska Debian tarvitsee transcoded-fontit. Eli xfonts-paketit pitää korvata xfonts-transcoded-paketeilla. Lisäksi Debianin asennus ei generoi kaikkia lokaaleja automaattisesti vaan ne pitää valita asennuksen aikana tai generoida myöhemmin lisäämällä tiedostoon /etc/locale.gen rivit
fi_FI ISO-8859-1
fi_FI@euro ISO-8859-15
ja ajamalla sen jälkeen komento locale-gen. Lisätietoa saat Ari Mäkelän Finnish HOWTO -sivuilta.

Kuriositeettina mainittakoon, että olen saanut myös Corel Photo Paint 9:n asennettua ongelmitta Debianin testing- ja unstable-versioon (.deb-paketti) ja ohjelma toimii täydellisesti! Ohjelma ei enää ole Corelin sivulta ladattavissa mutta sivulta http://www.linuxsoft.cz/en/sw_detail.php?id_item=104#down" sen saa edelleen .tar.gz-pakettina.

Katso myös Selostus asennusvaiheista ennen asennustasi!

Helppo ja selkeä asennusohjelma. Lue yksityiskohtainen selonteko asennuksesta ja vältä mahdolliset karikot! Sivulla on myös joitakin ohjeita Mandraken peruskäytöstä. Tätä distroa voi suositella aloittelijalle, mutta liian automaattinen asennus voi aiheuttaa ongelmia joillekin...

Mandrake Linux 9.1 on myös ilmestynyt (March 25th, 2003), ks. http://www.mandrakelinux.com/en/. Olen itse asentanut sen sekä päivityksenä 9.0:aan että uutena 'puhtaana' asennuksena. Ensikokemukseni asennuksesta ovat hieman ristiriitaisia, mutta yleensä asennuksen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Kyseessä on ehdottomasti hyvä 'windowsmainen' distro, jossa on valmiiina mm. suomenkielinen Open Office -toimisto-ohjelmisto ja Xine-multimediasoitin, joka soittaa mp3:t ja DVD:t. Huom! Mandrake 9.1:ssä on uusi XFree86 4.3 -versio, johon ei välttämättä löydy vielä näytönohjainajureita kaikilta valmistajilta. Katso myös oma yksityiskohtainen selostukseni asennuksesta ja päivityksestä.

Helppo ja selkeä asennusohjelma kuten Red Hatissa. Distrohan on RH 7.3 -pohjainen, joten RH:n ystävät: tässä teille vakaa distro, josta puuttuvat RH:n bugit! Lue yksityiskohtainen selonteko asennuksesta, niin itse asennus on silloin tutumpaa ja tiedät jo ennalta, mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Tätä distroa voi suositella pienin varauksin aloittelijalle! Mutta jos jotakin menee vikaan... lue sivuiltani, mitä sitten voi tapahtua!

Ohjelmien päivitys ja lisääminen valikkoon

Mozilla 1.3b päivitys esimerkkinä (SuSE 8.1)

SuSEn Online Update ei päivitä heti kaikkien uusimpia paketteja vaan jos haluaa kokeilla ja asennella jotakin, niin se on tehtävä itse. Sama on tilanne tietysti kaikkien muidenkin vähänkään itseään kunnioittavien distrojen suhteen, koska muuten taitaisi mennä uskottavuus Linuxia kohtaan, jos alpha- ja beta-versioita päivitettäisiin automaattisesti mukaan jakelupakettiin. Esitän nyt esimerkkinä tällaisen beta-version päivityksestä Mozilla 1.3b asennuksen, joka ei korvaa entistä (kuten SuSEn omat päivitykset Online Updaten kautta) vaan sekä entinen että uusi Mozillan versio ovat molemmat käynnistettävissä.

Imuroin ensin www.mozilla.org/releases-sivulta paketin mozilla-i686-pc-linux-gnu-1.3b-sea.tar.gz /home/tapsa-hakemistoon, joka on minulla tavallisen käyttäjän (siis 'tapsa') oletushakemisto. Purin paketin käskyllä tar zxvf mozilla-i686-pc-linux-gnu-1.3b-sea.tar.gz, jolloin ohjelma purettiin alihakemistoon /mozilla-installer. Sitten käynnistin asennusohjelman ./mozilla-installer/mozilla-installer. Huomaa piste käynnistettävän ohjelman edellä! Mozilla käyttää oletushakemistona /usr/local/mozilla-hakemistoa, mutta SuSE ei antanut minun kirjoittaa sinne ja pääkäyttäjänä (root) asennus ei onnistunut (esim. Red Hatissa vastaavasti asennus onnistuu /usr/local/mozilla-hakemistoon aivan tavallisena käyttäjänä), ks. virheilmoitus.

Gtk-WARNING **: cannot open display: :0.0
tapsa:/home/tapsa/mozilla-installer # ./mozilla-installer
Xlib: connection to ":0.0" refused by server
Xlib: No protocol specified

Huom! En ole muuttanut SuSEn käyttäjille annettuja oikeuksia, joten nämä ovat oletusasetukset. Muutin hakemistoksi /home/tapsa/mozilla, jonne Mozilla asentui ongelmitta.

Saat halutessasi asennettua Mozillan oletuksena olevaan /usr/local/mozilla-hakemistoon seuraavasti (korvaa paketinhallinnan kautta asennetun Mozillan):

Ensin kirjoitetaan konsolissa tavallisena käyttäjänä:

tapsa@tapsa:~> xhost +localhost
localhost being added to access control list

Sitten aloitetaan asennus pääkäyttäjänä (root), jonne pääset konsolissa kirjoittamalla su (joissakin ditroissa, esim. Fedora Core 1, su -) ja antamalla rootin salasanan:

tapsa:/home/tapsa/mozilla-installer # ./mozilla-installer

Mozillan lisääminen valikkoon

Lisäsin KDE:n menuun Start Application (aukeaa oikealla hiiren näppäimellä) -> Menu Editor ja siellä Internet -> WWW. Käynnistyvän ohjelman kohdalle lisäsin /home/tapsa/mozilla/mozilla. Hyvin käynnistyy Mozilla sieltä.

No pitihän uusi Mozilla panna vielä käynnistyväksi työpöydältäkin Create New -> Link to Application, Execute -> Command: /home/tapsa/mozilla/mozilla. Ja sieltä kopioin Mozillan pikakäynnistysvalikkoon (Launcher). Hyvin käynnistyy joka paikasta :)

Jos käytät Gnomea, niin siellä Launcherin (pikakäynnistysvalikko) kohdalla hiiren oikealla painikkeella saadaan Gnome Main Menu näkyviin, josta valitaan Add to Panel ja edelleen avautuvasta valikosta Launcher.

Yhteenveto

Asennettavan Linux-version ratkaisee pitkälti käyttötarkoitus. Jos näistä pitäisi valita vain yksi distro palvelinkäyttöön, niin Red Hat tuntuu melko turvalliselta valinnalta (onhan sillä pitkä kokemus palvelinpuolelta, ja se on myös laajimmalle levinnyt - HP esimerkiksi on valinnut sen Linux-palvelimien käyttöjärjestelmäksi). Sitä voi suositella myös työasemakäyttöön.

SuSE sisältää taas paljon kaikkea mahdollista, mitä ajatella saattaa (kuten pelejä) perus-Linuxin lisäksi, mutta on pitkälti saman tuntuinen kuin Red Hat. Ehkäpä SuSE olisikin hyvä valinta työasemakäyttöön Windowsista Linuxiin siirtyvälle, koska se vaikuttaa kaikin puolin vakaalta, mitä kaupalliselta distrolta voi myös odottaa. SuSE on hyvin viimeistelty ja kaikin puolin toimiva distro. Myös IBM on valinnut SuSEn Saksaan myytävien Linux-palvelimiensa käyttöjärjestelmäksi, joten SuSE on omiaan myös palvelinkäytössä.

Debian on taas ehkä teknisin kaikista eikä siksi aivan aloittelijalle sopiva, mutta joillekin Linuxia kauan käyttäneille se on 'se ainoa oikea' distro ja systeemin ylläpitäjät (todelliset ammattilaiset!) käyttävät sitä mielellään.

Mandrake on hyvä valinta Linuxiin tutustuvalle ja työasemakäyttöön. Se sisältää myös paljon lisäyksiä perus-Linuxiin kuten SuSEkin, mutta raskaaseen palvelinkäyttöön minä en ainakaan sitä valitsisi (kotipalvelimet ovat asia erikseen). Mandrake on melko uusi Linux-jakelu (1998 alkaen) ja sillä on ollut tapana lisätä hieman keskeneräisiä (bugisia) ohjelmia jakeluihinsa, jonka takia suhtaudun sen palvelinkäyttöön hieman varauksella. Windows-käyttäjää ilahduttaa Mandrakessa erityisesti sen windowsmaisuus ja valmiiden ohjelmien runsaus.

Valintaa tehdessä kannattaa tutustua myös Raimo Kosken nimenomaan suomalaisille tarkoittamaan Spectra Linuxiin (Red Hat 7.3 -pohjainen), jonka mukana tulee kirjakaupasta ostettuna (29 euroa) hyvä asennusopas, ks. lisätietoa http://www.raimokoski.com/Spectra1.2.shtml#versiot.

Minulla itselläni on ollut etuoikeus kokeilla kaikkia niitä distroja, joita olen halunnut, ja - yllätys, yllätys - en todellakaan pysty panemaan niitä 'paremmuusjärjestykseen' enkä siksi halua luopua niistä yhdestäkään. Kaikissa on jotakin, mistä pidän erityisesti. Kehitys Linux-ohjelmistorintamalla tuntuu vain kiihtyvän ja suuntaus on selvästi 'windowsmaisempaan' helppokäyttöisyyteen. Siksi Linuxin asennusta harkitsevan kannattaa katsoa mahdollisimman uutta distroa, joka asentuu helposti, on helppo omaksua ja jossa on mukana myös tarvittavat ajurit uusille näytönohjaimille, ultra-dma-kiintolevyille, serial ATA -levyille jne. Lisäksi ohjelmien päivityksiä tulee jatkuvasti eikä ole ollenkaan ihmeellistä, että pari kuukautta vanhaan distroon löytyy jo yli 100 Mt päivityksiä! Jos yhteysnopeus on hidas, niin kannattaa siitä huolimatta asentaa ainakin (tieto)turvapäivitykset, ks. kuvaruutukaappaus Mandrake 9.1:n tietoturvapäivityksistä (tietoturvapäivityksiä on parin kk:n sisällä tullut 245 Mt!). Onneksi kaikilla ei ole yhtä paljon ohjelmia asennettuina kuin minulla, joten yleensä selviää vähemmällä bittimäärällä :)

Liikaa ei Linux-kuumeen vaivaaman toki pidä alkaa pohtia asioita vaan kannattaa aloittaa siitä distribuutiosta, jonka sattuu ensimmäiseksi saamaan käsiinsä joko kaverilta tai muualta. Jos sen asennus ei sitten onnistu omin voimin eikä ystävien suosiollisella avustuksella, niin oikea paikka pohtia asioita perusteellisemmin on news:sfnet.atk.linux -viestialue (Googlen kautta sfnet.atk.linux).

Myös kirjaston tarjontaan kannattaa tutustua (löytyy myös uutta Linux-kirjallisuutta). Lisäksi myytävänä on suuri joukko suomenkielisiä kirjoja useammalta kustantajalta kuten IT Press ja Docendo.

Olen itse testannut suurimman osan sivustollani mainituista asioista, mutta joissakin kohden olen joutunut luottamaan toisten kokemuksiin ja luotettaviksi katsomiini neuvoihin. Haluaisin vielä korostaa, että sivuni ovat tarkoitetut ensisijaisesti vasta-alkajille ja siksi useimpia asioita on käsitelty vain pintapuolisesti - kuitenkin antaen tarpeellisia vinkkejä, miten asiassa voi edetä.

Pahoittelen mahdollisia toimimattomia linkkejä (esim. Mandrake 9.2:n iso-tiedostoja ei välttämättä enää löydy suomalaisilta peilipalvelimilta 10-version ilmestymisen jälkeen) ja vääriä hintatietoja (hinnat muuttuneet sivun tekemisen jälkeen).

Ja vielä lopuksi pieni varoituksen sana: en vastaa näiden ohjeiden noudattamisesta mahdollisesti aiheutuneista vahingoista kenenkään ohjelmistolle, koneelle tai henkiselle terveydelle millään tapaa ;)

LIITE

Pahoittelen, että sivuni eivät näy oikein Linuxin Konqueror-selaimen aikaisemmilla versioilla (vasta 3.2.1-versio näyttää sivut oikein, ks. kuvaruutukaappaus). Syy on Konquerorin virheellisessä CSS-tuessa - selain ei ymmärrä tyylisivullani olevaa body-elementin 'max-width: 610px' -määritystä. Windowsin IE 6 selaimen CSS-tuki on samalla tavoin puutteellinen.

® Windows is a registered trademark of Microsoft Corporation in the United States and other countries. http://www.microsoft.com/mscorp/ip/trademarks/winguide.asp
® Linux is a registered trademark of Linus Torvalds

Copyright © 2002-2005 Tapani Räikkönen. All rights reserved.
Windowsista Linuxiin abc -sivuston käyttö omaan henkilökohtaiseen käyttöön on sallittu ilman eri lupaa. Sivustoa saa käyttää myös opetustarkoituksiin, jos sivujen sisältöä ei muuteta ja tekijän nimi mainitaan lainauksen yhteydessä. Sivujen käyttö muihin tarkoituksiin on sallittu vain tekijän erikseen antamalla luvalla.

Windowsista® Linuxiin® abc

Sisällysluettelo